Onko Maalla ollut kaksi kuuta?

Kuulla oli aikanaan pienempi matkakumppani. Se kuitenkin tuhoutui törmäyksessä, joka teki Kuun toisesta reunasta epätasaisen, arvelevat tutkijat.

tiistai 9. elokuuta 2011 teksti Ker Than, National Geographic News

Maalla saattoi menneisyydessä olla kaksi kuuta, mutta toinen niistä tuhoutui hitaassa törmäyksessä, joka teki jäljelle jääneestä kuusta toispuoleisesti muhkuraisen, sanovat tutkijat.

Astronomeja on pitkään askarruttaneet Kuun Maahan näkyvän valoisan puolen ja aina toiseen suuntaan osoittavan pimeän puolen väliset erot. Valoisa puoli on pinnanmuodoiltaan alava ja tasainen; pimeä puoli taas vuoristoinen ja kuoreltaan paksumpi.

Kuulla olikin "seuralainen"

Uuden tietokonemallinnuksen mukaan kyseiset erot voi selittää pienemmän "kumppanikuun" törmääminen Kuun pimeään puoleen joskus sen varhaishistoriassa. Törmäys olisi heitellyt Kuun pimeälle puolelle erityisen kovia kalliomassoja, joista Kuun nykyiset ylängöt koostuvat.

Jotta teoria pitäisi paikkansa, pienemmän kuun olisi pitänyt törmätä suurempaan hieman yli 7 000 kilometrin tuntinopeudella.

"Se on alhaisin mahdollinen nopeus, jolla toistensa vetovoimakenttään joutuneet massiiviset kohteet voivat törmätä", sanoo Kalifornian yliopiston planeettatutkija Erik Asphaug, yksi tutkimuksen kirjoittajista.

Suhteellisen hitaan törmäyksen energia ei olisi riittänyt sulattamaan kalliota tai synnyttämään kraatteria, mutta se olisi kuitenkin riittänyt levittämään pienemmän kuun hajalleen eri puolille isompaa kuuta.

"Aivan kuin autokolarissa, jossa puskurit rutistuvat mutta autot eivät sula", sanoo Asphaug. "Tässä on kyse samanlaisesta ilmiöstä."

Kuukolari synnytti meteorisateen

Erik Asphaugin ja Kalifornian yliopiston tutkijatohtorin Martin Jutzin esittämää teoriaa selostetaan tarkemmin Nature-aikakauslehden tuoreimmassa numerossa.

Heidän luomansa mallin mukaan kuukaksikko eleli rauhallisesti rinnakkain noin 80 miljoonaa vuotta kiertäen kumpikin omaa vakaata rataansa. Kuiden väri ja koostumus olivat samat, mutta toinen oli noin kolme kertaa toisen kokoinen, sanoo Asphaug.

"Meidän Kuumme näytti kuin suurelta ruokalautaselta taivaalla ... ja kun se laski mailleen, toinen kuu seurasi sitä noin 60 asteen päässä", hän sanoo.

Kuuharmonian lyhyt ajanjakso järkkyi tietokonemallin mukaan, kun Maan vetovoiman kanssa tapahtuva luonnollinen vuorovaikutus sai molemmat kuut ajautumaan kauemmas maapallosta. Sitten Auringon vetovoima häiritsi pienemmän kuun kiertorataa ja sai sen syöksymään päin suurempaa sisarustaan.

Vaikka törmäys ei ollut kovin voimakas, se lähetti biljoonia tonneja kuuainesta avaruuteen ja pimensi molemmat kuut usean päivän ajaksi.

"Kun pöly oli hälvennyt, jäljellä oli vain yksi kuu, joka saattoi näyttää nykyisen kuumme kaltaiselta," sanoo Asphaug.

Maapallo sai vielä miljoona vuotta sen jälkeenkin niskaansa eri kokoisia kappaleita, joista suurimmat saattoivat olla läpimitaltaan sata kilometriä.

"Meteoreja satoi taivaalta hyvin pitkän aikaa", sanoo Asphaug, mutta mikään eliö ei ollut vielä näkemässä taivaallista esitystä.

Teoria selittää kuisia ongelmia

Havaijin yliopiston astronomi Jeffrey Taylor sanoo, että uusi teoria on mielenkiintoinen ja lisätutkimuksen arvoinen.

Asphaugin ja Martin Jutzin malli selittää Taylorin mukaan Kuun epäsymmetrian lisäksi sitä, kuinka kävi pienemmille kiertolaiskappaleille, joita olisi erään toisen teorian mukaan muodostunut Kuumme rinnalle.

Yksi johtavista Kuumme muotoutumista koskevista teorioista väittää sen syntyneen Marsin kokoisen planeetan törmättyä Maahan hieman Aurinkokunnan 4,5 miljardia vuotta sitten tapahtuneen syntymän jälkeen.

Tutkijoiden mielestä aikaisempi törmäys loi Maan ympärille sulan kiviaineksen muodostaman renkaan, joka kasaantui myöhemmin useiksi eri kappaleiksi, esimerkiksi nykyiseksi Kuuksi.

Mutta "jos näin tapahtui, miten kävi [pienempien kuiden]? Tämä on yksi mahdollinen vaihtoehto", sanoo Jeffrey Taylor, joka ei osallistunut tutkimuksen tekemiseen.

Uusi teoria ei silti ole ongelmaton. Se ei selitä esimerkiksi sitä, miksi Kuun kuhmuraisella pimeällä puolella näyttäisi olevan suuria pitoisuuksia alumiinia, sanoo Jeffrey Taylor.

Jos molemmat kuut olisivat syntyneet samasta materiaalista, kuten oletetaan, kumppanikuun ja sen jäänteiden alumiinipitoisuuden olisi pitänyt olla alhainen kuten nykyisen Kuun.

Pulma voidaan kuitenkin ratkaista jatkotutkimuksilla, sanoo Taylor, eikä se ole riittävän painava syy koko teorian hylkäämiseen.

"Se vain tuo esiin lisää hienoja pulmia ratkottaviksi", sanoo Taylor.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...