Auringon ilmakehän kiehuva myrsky tallentui Solar Dynamics Observatoryn eli SDO-luotaimen äärimmäisen ultra­violettisäteilyn aallonpituudella ottamaan kuvaan. Nasan vuonna 2010 matkaan laukaiseman SDO:n tehtävänä on kerätä tietoa Auringon aktiivisuudesta ja sen vaikutuksista Maahan. Tässä värjätyssä näkymässä koronan kirkkaat silmukat muodostavat kaaria voimakkaan magneettisen aktiivisuuden alueiden välille, kun taas viileämmät ja tummemmat säikeet riippuvat Auringon magneettikentästä.

Galleria: Myrskyävä aurinko

Avaruusmyrskyjen vaikutuksia Maahan on mitattu kymmeniä vuosia. Auringon aktiivisuus lisääntyy ja vähenee 11 vuoden sykleissä, eikä suuri myrsky iske Maahan sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin ennenkään, mutta sellaisen mahdolliset haittavaikutukset kasvavat sitä mukaa kuin käymme yhä riippuvaisemmiksi avaruudessa olevista viestintä- ja navigointilaitteistoista.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Avaruusmyrskyjen vaikutuksia Maahan on mitattu kymmeniä vuosia. Auringon aktiivisuus lisääntyy ja vähenee 11 vuoden sykleissä, eikä suuri myrsky iske Maahan sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin ennenkään, mutta sellaisen mahdolliset haittavaikutukset kasvavat sitä mukaa kuin käymme yhä riippuvaisemmiksi avaruudessa olevista viestintä- ja navigointilaitteistoista. Foto: NASA Solar dynamics Observatory (SDO)

Yhdysvaltain meri- ja ilmatieteen laitoksen NOAA:n luokitusjärjestelmän voimakkain eli X-luokan roihupurkaus ylikuormitti Solar Dynamics Observatoryn anturin. Auringon aktiivisuussyklin odotetaan saavuttavan huippunsa vuonna 2013, ja silloin roihupurkauksia ja koronan massapurkauksia (CME) voi sinkoutua Maan suuntaan useampiakin. Valtavan CME:n isku Maahan saattaisi pimentää sähköverkot.
Plasmasilmukat, joiden sisälle mahtuisi useampikin maapallo, näkyvät sivukuvassa Auringon reunalla. Niiden yllä aaltomaiset protuberanssit sinkoavat varattuja hiukkasia avaruuteen. Tutkijat kuulostelevat Auringon ääniaaltoja havaitakseen aktiiviset alueet jo päiviä ennen kuin ne pulpahtavat pintaan.
Aurinko oli erityisen aktiivinen, ja revontulet leiskuivat Sommarøyn sillan yllä Kvaløyn saarella Pohjois-Norjassa. Revontulia näkyy, kun varatut aurinkohiukkaset törmäävät ilmakehän kaasuihin ja sytyttävät niihin valoja kuin neonputkiin. Tavallisimmin napa-alueilla esiintyviä revontulia voi rajujen aurinkomyrskyjen aikaan nähdä matalammillakin leveysasteilla.
Solar Dynamics Observatory ikuisti CME:n eli koronan massapurkauksen valon eri aallonpituuksilla, jotka heijastavat Auringon ilmakehän kerrosten lämpötiloja. Verraten viileän kromosfäärin (vas.) lämpötila on vaatimattomat 50 000 astetta, mutta sen yläpuolella koronassa (oik.) lämpötila kohoaa nopeasti lähes miljoonaan asteeseen.
Se, miksi Aurinko kuumenee pintaa kohti, on yhä arvoitus. Purkausten aikana korona voi paikoin kuumeta yli kuuteen miljoonaan asteeseen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...