Bahaman siniset aukot

Stargaten kaasukerros ei ole kovin tiheä, mutta tunnen silti heikotuksen aallon, kun sukellamme sen läpi. Vilkaisen opastani Brian Kakukia, yhtä maailman kokeneimmista luolasukeltajista. Häntä kaasu ei näytä hätkähdyttävän. Minun päässäni alkaa jyskyttää; olen selvästikin herkkä kyseiselle myrkylle. Stargaten epätodellisen näköinen usva on kuin luolan syvempiä osia suojaava myrkkyverho.

Merellä olevat veden täyttämät luolat, niin kutsutut meren siniset aukot, ovat meren ulokkeita, joihin vaikuttaa sama vuorovesi ja joissa elää paljolti samoja lajeja kuin meressä. Sisämaan siniset aukot taas poikkeavat kaikista maapallon ympäristöistä pitkälti ainutkertaisen geologisen ja kemiallisen koostumuksensa vuoksi. Näissä veden täyttämissä luolissa, esimerkiksi Androssaaren Stargatessa, vuoroveden heikkous on saanut veden kerrostumaan. Sateiden ruokkima ohut makean veden linssimäinen kerros lepää tiheämmän suolavesikerroksen päällä kuin kansi, joka eristää suolavettä ilmakehän hapelta ja estää bakteereja hajottamasta orgaanista ainetta. Heti linssin alla elävät bakteerit elävät hyödyntämällä sulfaattia, yhtä vedessä olevista suoloista, ja sivutuotteena syntyy rikkivetyä. Maan pinnalla suo- ja jätekaasuna tunnettu aine voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa houretilan ja jopa kuoleman.

Luonnon laboratorioina sisämaan siniset aukot vastaavat tieteellisessä mielessä Tutankhamonin hautaa. Sukeltajan näkökulmasta niitä voi verrata Mount Everestiin tai K2:een, sillä niihin meneminen edellyttää erikoisharjoittelua, varusteita ja kokemusta. Luolasukeltajilla on tosin vielä kovemmat aikapaineet kuin vuoristokiipeilijöillä. Mikäli eteen tulevaa ongelmaa ei saada ratkaistua tai pintaan ei ehditä ennen hengityskaasun loppumista, sukeltajat ovat tuhoon tuomittuja.

Tätä ennen sinisiin aukkoihin oli uskaltautunut vain harva tutkija, mutta viime kesänä ja syksynä luolasukeltajista ja eri alojen tutkijoista koostunut ryhmä tutki Androsin, Abacon ja viiden muun bahamalaisen saaren aukkoja kahden kuukauden ajan. National Geographic Societyn ja Bahaman kansallismuseon rahoittama Bahaman sinisten aukkojen tutkimusretkikunta syntyi veteraaniluolatutkijan, antropologi Kenny Broadin aloitteesta. Broad myös johti ryhmää, Brian Kakuk taas vastasi sukellusturvallisuudesta ja maineikas luolatutkija Wes Skiles kuvauksesta.

Ryhmä sukelsi kymmeniin sinisiin aukkoihin kaikkiaan noin 150 kertaa ja keräsi tietoja, jotka näyttäisivät syventävän ymmärrystämme niin geologiasta, vesikemiasta, biologiasta, paleontologiasta, arkeo­logiasta kuin maailmankaikkeuden elämän tutkimuksesta eli astrobiologiastakin.

Ryhmän työtä leimasi kiireellisyys. Jos merenpinta nousee nykytahtia (ehkä jopa metrillä tulevan vuosisadan aikana), moniin sisämaan luoliin tulvii lähivuosikymmeninä merivettä. Se sotkee niiden ainutlaatuisen kemian ja tuhoaa olosuhteet, joiden ansiosta ne ovat tieteellisesti niin kiinnostavia. Sinisiä aukkoja käytetään usein myös jätekuiluina, vaikka samalla saastutetaan saarten tärkeimpiä makeavesivaroja. Maanalaisen elämän näkymättömyys sijoittaa sen usein suojelutoimien järjestyksessä häntäpäähän. Siksi retkikunta otti yhdeksi tavoitteekseen levittää tietoa sinisten aukkojen tärkeydestä ja niitä uhkaavista vaaroista.

• Edellinen Sivu 2 / 6 Seuraava