Daka: Jakolinjan tällä puolen

Nopean lounaan jälkeen jatkoimme kävellen Herton kylän toiselle laidalle ja laskeuduimme Bourin harjanteen itä­reunaa pitkin harmaan hiekkakiven muodostamaan kuivaan ja omituiseen kuumaisemaan, joka oli täynnä pieniä luolia ja hienosti veistyneitä pylväitä. WoldeGabriel selitti, että mannerliikunnot olivat kallistaneet sedimenttejä lounaaseen päin, minkä jälkeen rajut tuulet, vesi ja painovoima olivat muovanneet ne nykyiseen muotoonsa. Rinteiden kolot olivat mainioita pesäpaikkoja hyeenoille. Hän viittoili kädellään kohti kaukaisuudessa pois päin lönköttelevää yksilöä.

Olimme tulleet Bourin muodostelmaan kuuluvalle, seuraavalle aikaikkunalle, joka tunnetaan nimellä Dakanihylo tai vain Daka. Sen sedimentit ovat miljoonan vuoden ikäisiä. Joulukuun lopulla vuonna 1997 – Keski-Awashin hominidifossiilien buumivuonna – jatko-opiskelija Henry Gilbert huomasi Dakan sedimenttien keskeltä esiin törröttävän päälaen. Päivän päättyessä ryhmä oli kaivanut esiin fossiilia ympäröivän 50-kiloisen hiekkakivimöykyn ja kipsannut sen pakettiin. Museossa Addis Abebassa kivi poistettiin hellävaroen hammaslääkärin välineillä ja piikkisian piikeillä, jolloin esiin tuli Homo erectus -lajin jäsenen kokonainen aivokoppa. Kasvot kuitenkin puuttuivat.

Ensi kerran vuonna 1891 Indonesiasta löydetty Homo erectus on muinaisista hominideista parhaiten tunnettu. Kokonsa ja raajojensa mittasuhteiden osalta se oli pitkälti nykyihmisen kaltainen. Sen kivityökalukulttuuriin, niin kutsuttuun Acheulin kulttuuriin, kuului useimmilla alueilla isoja, symmetrisiä käsikirveitä. Elema poimi yhden käteensä näytteeksi: se oli komea, musta basalttimöhkäle, jota oli veistetty joka puolelta ja josta puuttui vain kartiomainen kärki. Se oli rujompi kuin juuri Hertossa näkemäni työkalut, mutta sen symmetria heijasteli silti taitoa nähdä muodon mahdollisuus kivenmöhkäleessä ja kykyä hakata se haluttuun muotoon. Noilla työkaluilla ja pitkillä jaloillaan H. erectus kykeni hyödyntämään monenlaisia elinympäristöjä, ja se oli luultavasti ensimmäinen Afrikasta muualle levittäytynyt hominidi. H. erectus lähti Afrikasta noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja jatkoi aina Kaakkois-Aasiaan asti.

Lyhyt kävelymatka Hertosta Dakaan oli silti vienyt ihmisyydestämme jotain konkreettista, nimittäin satoja kuutiosenttimetrejä harmaata ainetta. Dakan yksilön aivokopan tilavuus on tuhat kuutiosenttimetriä, mikä on melko tavallinen koko H. erectukselle. Se on kuitenkin selvästi pienempi kuin Herton kallo ja jopa niiden väliin sijoittuva 600 000 vuotta vanha Bodon kallo. White antaa pystyihmiselle kuitenkin kunniaa: ”Laji oli satumaisen menestyksekäs, ja se laajensi elinaluettaan eksponentiaalisesti. Erectus oli meidän puolellamme jakolinjaa, sillä oli laaja aivokoppa ja työkalujen käytön määrittämä ekologinen lokero. Jos mennään kauemmas menneisyyteen ja nuo ominaisuudet otetaan pois, tullaan vieraaseen maailmaan.”

• Edellinen Sivu 4 / 10 Seuraava