Donaldin luritukset

Lavastajakoiraat hakeutuvat naaraiden suosioon soidinmajoilla, ja joillakin lajeilla vain hienoimman majan kasanneet koiraat, kuten tämä majalavastaja Uudessa-Guineassa, pääsevät jatkamaan sukuaan.
Tim Laman
Lavastajakoiraat hakeutuvat naaraiden suosioon soidinmajoilla, ja joillakin lajeilla vain hienoimman majan kasanneet koiraat, kuten tämä majalavastaja Uudessa-Guineassa, pääsevät jatkamaan sukuaan.

Myös kekolavastajat käyvät samanlaisia taisteluja, mutta Donaldin tornin luona ei näy haastajia. Oksalleen palannut Donald alkaa laulaa kiivaammin, mikä kertoo siitä, että se on havainnut naaraan. Niin ovat muutkin alueen koiraat, jotka nekin alkavat luritella soidinlaulujaan. Kaikki koittavat kilvan viekoitella latvuston neitoa. Sade kiihtyy, samoin Donaldin laulu, ja minua jännittää: Kenet Mary valitsee? Pidän yhä peukkuja Donaldille.

Donald käy läpi vaikuttavan repertuaarin lintujen ja puusammakoiden lurituksia ja hyppää sitten alas sammalmatolleen. Se kyykkii torninsa takana, kääntää nokkansa kohti latvustoa ja piipittää hiljaa. Yhtäkkiä sen tornin toiselle puolelle ilmestyy toinen kekolavastaja. Se on samanvärinen kuin Donald, mutta sen pää on vähän pyöreämpi. Mary!

Donald kykenee siis houkuttelemaan Maryn paikalle, mutta saako se neidon pysymään luonaan? Donald ja naaras alkavat piiloleikin. Donald pyöräyttää piilossa olleen porkkananvärisen harjansa esiin ja kiitää kohti naarasta siivet kallellaan ja säntää sitten taas takaisin piiloon. Sen harja törröttää terhakasti pystyssä kirkkaana kuin tulinen chilinpalko. Kynnet sammaleeseen tarraten se kumartelee, kiekuu, sirkuttaa ja laulaa kuin paraskin rocktähti. Sitten se kiitää taas torninsa taakse ja hyppää toiselta puolelta kohti naarasta. Kaksikko juoksentelee edestakaisin ympäri tornia, Donald syöksähtelee kohti naarasta, joka puolestaan juoksee toiselle puolelle yrittäen saada paremman kuvan koiraasta ja sen liekehtivästä harjasta.

Jos Mary hyväksyisi Donaldin, ne parittelisivat sammalkehässä, mutta kymmenen minuutin leikin jälkeen naaras astuu sammalpeiton reunalle ja lentää pois. Se ei nähtävästi antanut Donaldille seuraamismerkkiä, koska tämä jää tornilleen ja huutelee kiihkeästi yhä korkeammalla äänellä.

Mikä meni pieleen? ”Ei välttämättä mikään”, Benz vastaa, kun palaan leiriin. ”Arvelisin, että tuo naaras ei ollut ensimmäistä kertaa Donaldin luona – eikä myöskään viimeistä.”

Ehkä Donaldkin uskoo näin, tai ehkä se toivoo toisen Maryn ilmaantuvan paikalle. Niin tai näin, se ei jää ihmettelemään vaan jatkaa ahkerointiaan. Juhlaharja painuu näkymättömiin ja lintu tepastelee torninsa ympärillä sammalmaton murtuneita palasia ja tikkuja kanniskellen. Se järjestää pähkinät uudelleen ja laittaa kovakuoriaispinon ojennukseen. Lopuksi se asettelee toukanulostenauhat entistäkin kauniimmin. Se ottaa askelen taakse, tarkastelee koko komeutta ja nähtävästi toteaa sen olevan taas vierailukunnossa. Sitten Donald hyppää takaisin oksalleen ja aloittaa laulunsa taas alusta. Rät-ä-tät-tät, se kutsuu. Rät-ä-tät-tät.

Tilaa uutiskirje

National Geographicin ilmainen uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat joka viikko:

  • Upeimmat kuvat
  • Parhaat artikkelit
  • Viikon visan

Uusi lehti: Luonnon zombit

Tilaus: Valmiina kauhutarinaan? Zombeja ei esiinny vain filmeissä – myös luonnossa on olioita, jotka ottavat muita hallintaansa ja tekevät näistä tahdottomia orjiaan.

Osallistu Lukijoiden täysosuma

Osallistu National Geographicin pohjoismaiseen kuvakilpailuun. Kuukauden teemana ovat rakennukset. Voittajakuvat julkaistaan lehdessä.

Tieteen Kuvalehti
Historia
National Geographic

Copyright © 2009 Bonnier Publications