Lähde kuvasafarille vedenalaiseen maailmaan Japanin rannikolle

Auringonvalo tunkeutuu railojen läpi.

Paksummat möhkäleet hehkuvat smaragdinvihreinä, jollaisiksi levät ovat ne värjänneet. Jäisen valtakunnan asukkaita alkaa ilmaantua näkyville: läpikuultava sininen kotilo; vaaleanpunainen kala, jolla on pyrstö kuin geishan viuhka; kirkkaanoranssi simppu, joka näyttää hypänneen ulos Pokémon-sarjasta.

Tällainen vedenalainen maailma odottelee valokuvaaja Brian Skerryä, joka raahustaa merenrannassa lähellä Rausun kalastuskaupunkia Japanin koilliskulmassa. Hänellä on yllään hupullinen kuivapuku ja selässään kaasusäiliö, letkuja, regulaattori ja 15 kilogramman painot. Hän vetää räpylät jalkaansa ja painaa kasvonsa hitaasti pinnan alle totutellakseen –1,7-asteiseen veteen.

Hänen huulensa turtuvat. Sitten hän sukeltaa kamera kädessään jäälauttojen välistä Ohotanmereen Shiretokon niemimaan liepeille.

Useimmat pitävät Japania tiiviinä suurten saarten ryhmänä, mutta kartta todistaa toista. Japanin kokonaispituus on yli 2 400 kilometriä ja siihen kuuluu yli 5 000 saarta. Maa yhdistyy mereen pitkällä matkalla ja muodostaa ainakin kolme erilaista ekosysteemiä. Kylmässä pohjoisessa kuningasravut ja siipiväliltään kaksimetriset kuningasmerikotkat elävät jääpeitteisillä merillä syrjäisen Shiretokon niemimaan edustalla.

Keskiosan leudoilla vesillä Izun niemimaalla ja Toyamanlahdella, muutaman tunnin ajomatkan päässä Tokion pilvenpiirtäjistä, parveilee tulikärpäskalmareita ja kasvaa pehmytkorallimetsiä. Lämpimässä etelässä hennot perhokalat ja valtavat hietahait asuttavat koralliriuttoja Boninsaarilla, joka on reilun kolmenkymmenen saaren ryhmä suunnilleen 800 kilometriä Tokiosta etelään.

Monimuotoisuuden avain ovat merivirrat, jotka huuhtovat Japanin rantoja hieman pakkasen puolelta aina 30 lämpöasteeseen vaihtelevilla vesillä. Virrat ovat tuoneet Japanille myös pari maailmanennätystä. Voimakas Kuroshio työntää lämmintä vettä pohjoiseen, minkä ansiosta koralliriuttoja kasvaa epänormaaleilla leveysasteilla. Itä-Sahalinin virta vetää kylmää vettä kohti Japania ja vaikuttaa osaltaan siihen, että Shiretokon niemimaa on eteläisin paikka, jossa meri jäätyy talvisin.

Merivirrat hallitsevat muutakin kuin vain vesien lämpötiloja: ne tuovat mukanaan merielämää matkojen päästä. Japanin vulkaaninen rannikko on täynnä salmia, selittää Florida Institute of Technologyn professori Robert van Woesik. Korallien ympäröimien saarten laguunit ”nappaavat korallin- ja kalantoukkia pesäpalloräpylän lailla”. Nämä ekosysteemit ovat monen muun maailman merialueen lailla vaarassa. Japani täyttää laguuneja saadakseen rakennusmaata, ja sen seurauksena kalan-, korallin- ja ravuntoukat ajelehtivat ohi asettumatta aloilleen.

Tätä nykyä merellinen elämä vielä kukoistaa, kuten Brian Skerryn valokuvatkin osoittavat. Kun hän nousee jääkylmästä vedestä, hän osaa arvostaa rannan teemajaa. Riisuttuaan varusteensa hän istuu lattialla lämmittelemässä misokeittoa siemaillen ja katselee putoavia lumihiutaleita.

Samaan aikaan simput uiskentelevat meressä ja merenalaiset jäät hohtavat vahvan vihreinä.