Isot kivekset ovat kilpailuvaltti

Tuoreen tutkimuksen mukaan kilpailu naaraista on joillakin lajeilla niin kovaa, että osalla uroksista se on vaikuttanut jopa kivesten kokoon. Tämä on havaittu etenkin sellaisissa eläinyhteisöissä, joissa naaraat parittelevat useiden urosten kanssa tai joissa naaraat elävät yhden alfauroksen johtamissa haaremeissa.

Naaraat eivät silti suinkaan valitse parittelukumppaniaan kivesten koon perusteella. Asialla näyttää olevan enemmän merkitystä parittelun jälkeen silloin, kun siittiöt kilpailevat keskenään hedelmöitysmahdollisuudesta. Isokiveksiset urokset näyttävät tuottavan tavallista enemmän siittiöitä, mikä antaa etulyöntiaseman hedelmöityksessä.

Eri lajien uroksille on kehittynyt aikojen kuluessa hyvin erilaisia kilpailukeinoja. Linnut tekevät usein eron kilpailijaan komealla höyhenyksellä, toisilla lajeilla taas on tapana houkutella mahdollista kumppania ruoka- tai esinelahjoilla. Kivesten koko on vain yksi tapa pärjätä kilpailussa, sanoo tutkimuksen johtaja, Carl Soulsbury, Britanniassa Bristolin yliopistossa työskentelevä biologi.

Suurin, tervein ja puoleensavetävin uros näyttää olevan lajista riippumatta myös isokiveksisin, Soulsbury lisää. Tämä viittaa siihen, että tekijät tavalla tai toisella ovat yhteydessä toisiinsa.

Lajinkehityksessä isoista kiveksistä on ollut etua

Aiemmissa tutkimuksissa huomio on keskitetty lähinnä kivesten koon ja pariutumiskäyttäytymisen suhteeseen, sanoo Soulsbury.

Käyttäytymistutkimusten tulokset voivat kuitenkin olla hyvin epävarmoja, huomauttaa Soulsbury. Hän on käynyt läpi useita aiemmin julkaistuja villejä nisäkäslajeja koskevia tutkimuksia, joissa on selvitelty sukulaisuussuhteita poikasten perimästä. Niistä selvitettiin, onko kaikilla pesueen poikasilla sama isä tai onko esimerkiksi pienryhmissä elävillä lajeilla kaikkien poikasten isä aina sama eli johtava uros.

Soulsbury on kehittänyt aineistotutkimuksen ja kivesmassaa koskevien tutkimusten perusteella tilastollisen mallin. Mallista jätettiin pois muut tekijät, kuten lisääntymiskauden pituus.

Mallista selviää, että ”siellä, missä urosten välinen kilpailu on kovaa, evoluutio on suosinut isoja kiveksiä”, sanoo Soulsbury, jonka tutkimus julkaistiin 8. maaliskuuta PLoS ONE -tiedeaikakauslehdessä.

”Tämä vahvistaa vallalla olevan käsityksen. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun isojen kivesten merkitys on pystytty osoittamaan geneettisen aineiston perusteella joillakin nisäkäslajeilla.”

Ihmisen kivekset ovat eri juttu

Vaikka Carl Soulsburyn tutkimuksella voi olla merkitystä myös ihmiselle, sitä ei voida soveltaa suoraan ihmisen lisääntymiseen.

”Ihminen on hankalampi laji [tutkia, sillä] pariutumiskäyttäytymiseen liittyy sellaisia sosiaalisia elementtejä, joita on vaikeaa hahmottaa”, hän sanoo.

Soulsbury huomauttaa kuitenkin, että miesten kivekset ovat muuhun kehoon suhteutettuna pienemmät kuin simpansseilla, jotka ovat ihmisen lähimpiä nykyään eläviä sukulaisia.

Orankien lisääntymistä Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa tutkivan Cheryl Knottin mukaan on ero selittynee siitä, että simpanssit elävät sekaryhmissä, joissa urosten on jatkuvasti taisteltava naaraiden huomiosta. Ihmisten maailmassa miesten ei tarvitse kilpailla naisista samalla tavalla.