Yksinäinen Yrjö on kuollut

Yli satavuotiaaksi elänyt Yksinäinen Yrjö löytyi viime sunnuntaina kuolleena aitauksestaan Charles Darwinin tutkimusasemalta, joka sijaitsee Galápagossaarten kansallispuistoon kuuluvalla Santa Cruz -saarella.

Yrjö, joka tunnetaan ehkä parhaiten ilmeisestä kammostaan naaraskilpikonnia kohtaan  –  siitä sen lempinimikin juontaa juurensa  –  oli alalajinsa viimeinen tunnettu edustaja. Näin ollen Geochelone nigra abingdoni eli pintasaarenjättiläiskilpikonna tai abingtoninsaarenjättiläiskilpikonna on kuollut sukupuuttoon.

Yrjön pitkäaikainen hoitaja Fausto Llerana koki "epämiellyttävän yllätyksen" löytäessään kilpikonnan "makaamassa naama juomapaikkaansa päin vailla elonmerkkejä", kerrotaan kansallispuiston tiedotteessa.

Galápagoksenjättiläiskilpikonnat kuuluvat maailman pitkäikäisimpiin eläimiin, ja ne voivat elää hyvinkin yli satavuotiaiksi. Vanhin tunnettu yksilö eli peräti 152-vuotiaaksi.

Yrjön ruumiinavaus paljasti sen kuolinsyyksi korkean iän.

Jättiläiskilpikonnien kannat kutistuvat

Galápagossaarilla eli aikoinaan tuhansia jättiläiskilpikonnia, jotka jakautuvat 15 alalajiin.

1800- ja 1900-luvuilla merimiehet ja merirosvotkin käyttivät näitä Tyynenmeren saaria pysähdyspaikkanaan ja metsästivät jättiläiskilpikonnia niistä saatavan lihan ja öljyn vuoksi.

Vaikka metsästys onkin sittemmin lopetettu, sikojen ja vuohien kaltaiset tulokaslajit liikalaiduntavat saarilla edelleen ja rouskuttavat jäljellä olevien kilpikonnien ruokavarastoja tyhjiksi.

Yrjön menehtymisen jälkeen saarilla elää enää kymmentä alalajia, joista useimmat ovat vieläpä hyvin harvinaisia.

Myös Yrjön edustaman alalajin uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes Yrjö löydettiin Pintasaarelta vuonna 1971.

Yksinäinen uros otettiin vangiksi siinä jalossa toivossa, että se mieltyisi geneettisesti läheisiin naaraisiin ja jatkaisi sukuaan, vähintäänkin hybridimuodossa.

Turha toivo: Yrjö eli yli kolmenkymmenen vuoden ajan neljän eri naaraan kanssa, mutta ei onnistunut hedelmöittämään ainuttakan munaa.

Charles Darwin Foundationissa työskennellyt Erica Buck sanoi vuonna 2001 National Geographic Newsille, että Yrjö "ei osoita juuri lainkaan kiinnostusta" naaraita kohtaan. "Se pysyttelee enimmäkseen omissa oloissaan."

Yrjöstä potkua luonnonsuojeluun

Joku voisi hyvinkin ajatella, että yhden alalajin kuolema ei ole mikään järisyttävä menetys, sillä onhan muita kilpikonnia vielä olemassa, sanoo yhdysvaltalaisen San Diegon eläintarhan lähettiläs Rick Schwartz. Jättiläiskilpikonnien historia kuitenkin osoittaa, että tuollaiset menetykset voivat johtaa katastrofiin hyvinkin nopeasti.

Yrjön "kuolema antaa meille mahdollisuuden näyttää, että ihmisten toiminnalla on merkitystä tulevaisuuden kannalta, vaikka siltä ei tällä hetkellä näytäkään", sanoo Schwartz, jonka edustamassa eläintarhassa elää yksi galápagoksenjättiläiskilpikonna.

Jos "saa mahdollisuuden nähdä näitä eläimiä lähietäisyydeltä, [huomaa niiden olevan] lempeitä jättiläisiä, joihin ei voi olla ihastumatta", hän lisää.

Ja vaikka Yksinäinen Yrjö ei onnistunutkaan lisääntymään, sen tarina antaa "mahdollisuuden kertoa muista lajeista ja suojelutoimista yleensä", sanoo Schwartz.

Yrjön kaltaisten vankeudessa elävien kilpikonnien lisääntymishankkeet ovat antaneet lisätoivoa esimerkiksi uhanalaisen kaliforniankondorin kantojen elvyttämiseen.

Vastaavat toimenpiteet eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan suippohuulisarvikuonon länsiafrikkalaista alalajia, joka julistettiin virallisesti sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 2011.

Galápagossaarten kansallispuistossa järjestetään heinäkuussa kansainvälinen työpaja, jossa ideoidaan keinoja elvyttää jättiläiskilpikonnien populaatiot seuraavan vuosikymmenen aikana, sanoo puiston johtaja Edwin Naula tiedotteessa.

"Se järjestetään Yksinäisen Yrjön kunniaksi", hän sanoo.