Pienten kalojen määrä lisääntyy

Tuoreen tutkimuksen mukaan turskan ja tonnikalan kaltaisten suurten petokalojen kannat ovat sadan viime vuoden aikana kutistuneet kaksi kolmannesta, mutta sardiinien ja anjovisten tapaisten pienten saaliskalojen määrä on yli kaksinkertaistanut.

Suurten kalalajien liikakalastus on johtanut pienten saaliskalojen määrän räjähtämiseen. ”Kun kissa on poissa, hiiret tanssivat pöydällä”, tanskalaistutkija Villy Christensen vertaa.

Pikkukalojen määrän kasvu voi vaikuttaa hyvältä uutiselta kalastusalalle. ”Kuitenkin vain muutamia lajeista voidaan hyödyntää”, huomauttaa Christensen, joka työskentelee Brittiläisen Kolumbian yliopistossa, Kanadan Vancouverissa.

”Monet ovat pienikokoisia lajeja, jotka eivät juuri kiinnosta kaupallisesti muuten kuin kenties kalarehun tai -öljyn valmistuksen kannalta.”

Liikakalastus kalakadon syynä

Villy Christensen on kollegoineen analysoinut yli kahtasataa meriekosysteemimallia kaikkialta maailmasta kartoittaakseen kalakantoja vuosina 1880–2007. Tutkijaryhmä havaitsi, että 54 prosenttia petokalakantojen pienenemisestä on tapahtunut 40 viime vuoden kuluessa.

”Pohjois-Atlantin turska on klassinen esimerkki kalakantojen kadosta. Turskaa kalastettiin vuosisatojen ajan kestävällä tavalla: saaliit olivat 200 000–300 000 tonnin luokkaa kalastuskaudessa, mutta nousivat sitten 700 000 tonniin eli yli kestävän tason.”

”Nyt on kulunut 20 vuotta, eikä kanta ole elpynyt.”

Villy Christensen toteaa, että vaikka suurten kalojen kannat ovat pienentyneet kaksi kolmannesta, joidenkin mielestä taso on juuri oikea kalastuksen rajoittamiseksi kestävään enimmäispyyntiin.

”Se on aivan totta.” Christensen pitää arviota kuitenkin konservatiivisena: ”Ei nimittäin ole mitään merkkejä siitä, että kantojen pieneneminen olisi pysähtynyt.”

Suurten kalojen väheneminen horjuttaa tasapainoa

Pienten kalojen määrän voimakas kasvu saattaa myös olla omiaan horjuttamaan luonnon tasapainoa, kun vesissä ei enää ui niin paljon isoja kaloja.

”Jos petojen määrä systeemissä vähenee, sen tasapaino yleensä järkkyy”, toteaa Villy Christensen, joka esitteli vielä julkistamattoman tutkimuksen tuloksia American Association for the Advancement of Science -tiedeyhdistyksen helmikuisessa tapaamisessa Washington D.C:ssä.

”Ilman petoja heikot ja sairaat yksilöt eivät karsiudu pois, ja maaekosysteemeistä tiedämme, että tilanne muuttuu tällöin usein erittäin epävakaaksi.”

Myös YK:n ympäristöohjelman (UNEP) meri- ja rannikkoasioiden koordinaattori Jacqueline Alder pitää suurpetojen puutetta huonona asiana. ”Ekosysteemien monimuotoisuus vähenee, jolloin niiden vastustuskyky esimerkiksi saasteita tai ilmaston, virtauksien ja ravinnon saannin muutoksia kohtaan on aiempaa selvästi heikompi”, Alder selittää.

”Tarvitsisimme ehkä uudenlaista ajattelua, jossa kalat eivät olisi yleinen hyödyke vaan rajallinen luonnonvara”, Jacqueline Alder pohtii. Hän ei osallistunut tutkimusryhmän työhön.

Ilmaston muuttuminen voi vaikuttaa kaloihin

Jacqueline Alderin mukaan tutkimuksessa käsitellyn kaltaisia malleja voidaan mainiosti käyttää ymmärryksen lisäämiseen siitä, miten maapallon lämpeneminen vaikuttaa kaloihin.

”Yksinkertaiset ilmastonmuutosmallit viittaavat siihen suuntaan, että kalat siirtyisivät viileämmille vesille. Emme tiedä, miten kalojen levinneisyysalueen muuttuminen vaikuttaa peto- ja saaliskalojen suhteeseen”, Alder toteaa.