Sieni estää toista sientä tappamasta

Hyönteistutkija David Hughesin mukaan sademetsän pohja on täynnä erään sienen valtaamien "zombimuurahaisten" raatoja. Havainto sai hänet pohtimaan sitä, millä keinoin onnekas muurahainen pystyisi välttämään zombiksi muuttumisen.

Hänen tutkimusryhmänsä sai selville, että muurahaisilla on yllättävä liittolainen: toinen sieni, joka "kastroi" zombimuurahaissienen.

Muurahaisten zombiutuminen käynnistyy, kun Ophiocordyceps-sieni ampuu itiöitään muurahaisen päälle. Loissieni valtaa vähitellen muurahaisen aivot ja ohjaa hyönteisen menemään viileään, kosteaan paikkaan. Siellä sieni tappaa muurahaisen, jonka päästä kasvavista itiöemistä levähtää ilmoille lisää itiöitä.

"Metsässä näkee kaikkialla näiden [tartunnan saaneiden] raatoja", sanoo tutkimusta johtanut Pennsylvanian osavaltionyliopiston David Hughes.

"Siksi voisi luulla, että muurahaisten olisi kammottavan vaarallista liikkua metsänpohjalla. Niiden olisi pakko olla yltä päältä itiöiden peitossa."

Hughes kollegoineen havaitsi kuitenkin, että näin ei ole.

Yhdistelemällä brasilialaisten zombimuurahaisten hautausmaita koskevia uusia tietoja aiempiin vastaaviin Thaimaata koskeviin tietoihin tutkijat havaitsivat, että toistaiseksi nimeämätön sieni pitää zombisienen kurissa.

"Suurin osa [zombimuurahaissienen itiöistä] joutuu pois pelistä" toisen sienen vaikutuksesta, sanoo Hughes.

Sientä tappava sieni "kastroi" zombiuttavan sukulaisensa kemiallisesti erittäin tehokkaasti, selittää Hughes.

Ryhmän tekemässä analyysissa kävi ilmi, että vain 6,5 prosenttia zombimuurahaissieninäytteistä pystyi tuottamaan itiöitä  –  mikä merkitsee sitä, että nimeämätön sieni rajoittaa merkittävästi Ophiocordycepsin leviämistä.

Hughes vertaa tilannetta tammen lisääntymiseen. "Suurin osa niistä monista terhoista kuolee  –  vain muutamasta kasvaa puu", hän sanoo.

"Metsässä tapahtuu kaiken aikaa tällaista todella hienoa vuorovaikutusta", lisää Hughes. "Minusta sitä kannattaisi tutkia paljon yksityiskohtaisemmin."

Tutkimus sienten välisestä kamppailusta julkaistiin 2. toukokuuta PLoS ONE -lehdessä.