Superkielilepakko HD-videolla

Ennätyksellisen pitkän kielen omistava harvinainen lepakko saatiin ensimmäistä kertaa kuvatuksi videolle, jolla se latkii mettä suppilomaisesta kukasta.

Lepakko, jonka tieteellinen nimi on Anoura fistulata, havaittiin ensimmäisen kerran Ecuadorissa vuonna 2005. Sillä on kaikista tunnetuista nisäkkäistä ruumiinkokoonsa nähden pisin kieli.

Video: HD-kuvaa lepakosta

Harvinainen lepakko on vain noin viisi senttimetriä pitkä, mutta sen kieli on lähes yhdeksänsenttimetrinen.

Silloin kun lepakko ei ime mettä Centropogon nigricans -kukasta, se vetää kielensä rintakehänsä sisään.

Uudella teräväpiirtovideolla lepakko lekuttelee kukan edessä aterioimassa.

"Nämä lepakot pystyvät pysyttelemään ilmassa paikallaan", kertoo Nebraska-Lincolnin yliopiston biologi Nathan Muchhala, joka oli mukana löytämässä lajia Andien pilvimetsästä. "Siinä mielessä ne muistuttavat kolibreja."

Lähikuvassa lepakon kielen voi nähdä kiemurtelevan käärmemäisesti suppiloa pitkin kukan tyveen. Kun se yltää pohjalla olevaan meteen, kielen kärki muuttaa muotoaan ja siitä työntyy esiin karvamaisia nystyjä.

"Juuri ennen kuin lepakko vetää kielensä takaisin, nystyt sojottavat suoraan sivuille", sanoo Muchhala. "Silloin pinta-ala kasvaa suurimmilleen, ja kieli toimii kuin moppi ja kerää mukaan mahdollisimman paljon mettä."

Menetelmä vaikuttaa toimivalta, mikä ei ole kovin yllättävää, sillä kieli ja kukka ovat nähtävästi kehittyneet yhdessä yli miljoonan vuoden ajan niin pitkälle, että A. fistulata on C. nigricansin ainoa pölyttäjä.

Samalla kun karvainen lepakko aterioi, sen nytkyvä pää kerää ylleen siitepölyhunnun, joka siirtyy lepakon mukana seuraavaan kukkaan.

"Havaintojen mukaan lepakko nostaa päätään aterioinnin aikana enemmän silloin, kun kukan suppilo on pitkä", jolloin siitepölyä kasautuu eläimen päähän enemmän, sanoi Muchhala. Hän arvelee lajien lukkiutuneen "koevolutionaariseen pituuskilpailuun".

Kukan myskimäinen tuoksu ei onneksi näytä haittaavan lepakkoa.

"Ei se yhtä pahalle haise kuin haisunäätä, mutta vähän sinne päin", sanoi Muchhala, jonka A. fistulata -hanketta rahoittaa osaltaan National Geographicin tiede- ja tutkimuskomitea.

Videokuvauksen niksit

National Geographicin kuvausryhmä lensi kuvaamaan ennätyksellisen pitkäkielistä lepakkoa Ecuadoriin, missä Nathan Muchhalan ryhmä oli jo napannut yhden yksilön verkolla kiinni.

Itse kuvaus tehtiin erikoisteltassa, jossa lepakko sai lentää ja ruokailla vapaasti. Jotta kieli saataisiin kunnolla kuviin, kukan tyveen tehtiin pieni kolo.

"He asettivat kameran kolon taakse ja saivat siten upeita lähikuvia", kertoo Muchhala.

Aluksi ihmisten läsnäolo ja kirkkaat valot häiritsivät lepakkoa, eikä se mennyt lähellekään kukkaa. Vähitellen se kuitenkin sopeutui.

"Itse asiassa se tottui ajan mittaan tilanteeseen niin hyvin, että kun ihminen astui telttaan, lepakko laskeutui kädelle etsimään nektaria", sanoo Nathan Muchhala.