Hirmuliskojen höyhenpuku vaihtui useasti

Vastikään löydetyistä dinosaurusten fossiileista on päätelty, että muinaismatelijoilla oli eri ikävaiheissa useita erilaisia höyhenpeitteitä. Niiden rinnalla nykylintujen höyhenykset kalpenevat.

perjantai 7. toukokuuta 2010 teksti Charles Q. Choi, National Geographic News

Koillis-Kiinassa maanviljelijät ovat löytäneet kaksi noin 125 miljoonaa vuotta vanhaa Similicaudipteryx-hirmuliskon fossiilia. Liskot kuuluvat oviraptoreihin, joita pidetään lintujen esimuotona.

Similicaudipteryx kuvattiin tieteellisesti ensimmäisen kerran vuonna 2008. Se oli todennäköisesti kasvinsyöjä. Sen leuat olivat jykevät niin kuin muidenkin oviraptorien, mutta sillä oli myös kaksi poikkeuksellisen suurta etuhammasta.

Nyt löydetyistä yksilöistä toinen oli ollut kuollessaan vasta 1–2-vuotias, ja se vastasi kooltaan kyyhkystä. Toinenkin oli vielä nuori, 3–4-vuotias, ja suunnilleen hanhen kokoinen.

Nuoremmalla liskolla oli lyhyet, nauhamaiset höyhenet. Pyrstössä höyhenet olivat noin neljän senttimetrin mutta eturaajoissa yleensä alle kahden senttimetrin pituisia. Vanhemmalla liskolla oli sen sijaan pitkät kaarevat sulat, joiden pituus pyrstössä oli 35 senttimetriä ja eturaajoissa noin 25 senttimetriä.

Näyttää siltä, että hirmuliskojen höyhenpeite on muuttunut useaan kertaan niiden kasvaessa – toisin kuin nykyisten lintujen, toteaa fossiileja tutkineen ryhmän jäsen Xing Xu Kiinan tiedeakatemiasta Beijingistä.

Höyhentyypin tarkoitus jäi epäselväksi

Nykylinnuilla höyhenet uusiutuvat jatkuvasti. Höyhenten tyyppi vaihtuu kuitenkin täysin vain kerran niiden elämän aikana: silloin, kun lämpimät untuvat vaihtuvat täysikasvuisen linnun höyhenykseksi.

Yleisen käsityksen mukaan hyvin nuoret hirmuliskot olivat untuvan peittämiä. Uusien fossiililöytöjen pohjalta voidaan olettaa, että hirmuliskoilla oli ainakin kolme erilaista höyhenysvaihetta: aluksi pelkkä untuvapeite, sitten untuvien ja “nauhamaisten” höyhenten yhdistelmä, ja lopulta untuvien ja sulkien yhdistelmä.

Vanhemman Similicaudipteryx-yksilön pitkät sulat muistuttavat nykylintujen sulkia. Ne ovat ehkä toimineet koristeena tai auttaneet tasapainon säilyttämisessä liskon juostessa.

Nuoremman yksilön höyhenet muistuttavat päällisin puolin hieman esimerkiksi nykyisten paratiisilintujen erikoisia höyheniä. Tämä ikivanha höyhentyyppi on kuitenkin kadonnut evoluution edetessä, eikä tiedetä varmasti, mikä sen tehtävä oli. Liittyikö se mahdollisesti ruumiinlämmön säätelyyn tai lisääntymiskumppanin valintaan?

Xing Xun mukaan kadonneesta höyhentyypistä ei ollut hyötyä lämmön säilyttämisessä, koska höyhenet olivat niin litteitä. ”Rakenteet, joiden on tarkoitus herättää huomiota, kehittyvät nykyeläimillä suhteellisen myöhään, vasta kun eläin on sukukypsä ja sen pitää houkutella kumppaneita”, Xu lisää. ”Tässä ne ovat ilmestyneet väärässä kehitysvaiheessa – se on todella kummallista.”

Similicaudipteryx-hirmuliskossa tapahtuneet oudot muutokset viittaavat siihen, että varhaiset linnut ja höyhenpeitteiset hirmuliskot kokeilivat erilaisia höyhentyyppejä ja niiden käyttötapoja. ”Vasta myöhemmin vakiintui sellainen yksinkertaisempi järjestelmä, jonka näemme nykylinnuissa”, sanoo Xu.

”Höyhenten kehityshistoriassa on esiintynyt hyvin, hyvin kummallisia rakenteita.”

Höyhenpeitteisten dinosaurusten fossiiileista tehty tutkimus julkaistiin huhtikuun lopulla Nature-tiedelehdessä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...