Uusi löytö paljastaa raadollisen totuuden

Lempeiksi oletetut, jättikokoiset kasvinsyöjähirmuliskot saattoivat uuden tutkimuksen mukaan ollakin kaikkiruokaisia raadonsyöjiä.

tiistai 12. lokakuuta 2010 teksti Brian Handwerk, National Geographic News

Vasta löydetty Sarahsaurus aurifontanalis kuljeskeli Pohjois-Amerikassa noin 190 miljoonaa vuotta sitten. Löytö antaa uutta pontta ajatukselle, jonka mukaan ainakin jotkin lajit nousivat ympäristönsä valtiaiksi enemmänkin opportunismin ja onnen kuin silkan voiman avulla.

Arizonasta löytynyt poikkeuksellisen täydellinen Sarahsaurus-luuranko osoittaa, että jurakauden alkuvaiheissa elänyt 4,3 metriä pitkä ja hieman yli satakiloinen kasvinsyöjä oli pienempi kuin Apatosaurus ja muut myöhemmin kehittyneet jättimäiset sauropodisukulaiset.

Sauropodit ovat suurimpia koskaan maalla eläneitä eläimiä, ja Sarahsauruksella oli niiden lailla pitkä kaula ja pieni pää. Vasta löydetyllä otuksella oli kuitenkin myös vahvat hampaat ja epätavallinen, kynnellinen käsi. Se oli vain ihmiskäden kokoinen mutta paleontologien mukaan silti rajuunkin voimankäyttöön soveltuva.

”Perusoletuksen mukaan nämä eläimet olivat kasvinsyöjiä, mutta kädet ja massiiviset kynnet nostavat jälleen esiin kysymyksen niiden käyttötarkoituksesta”, sanoo tutkimusta johtanut Texasin yliopiston paleontologi Tim Rowe.

”Hampaita katsoessani uskoisin niiden voineen syödä mitä halusivat. Niinpä ne saattoivat olla myös raadonsyöjiä eivätkä pelkkiä kasvinsyöjiä.”

Saiko joukkosukupuutto hirmuliskot liikkeelle?

Omalaatuisen ulkonäkönsä lisäksi uusi löytö tukee melko uutta näkemystä, jonka mukaan dinosaurukset nousivat Pohjois-Amerikan valtiaiksi tarttumalla tilaisuuksiin eivätkä välttämättä vain peittoamalla kilpailijansa.

Dinosaurusten, myös Sarahsauruksen, uskotaan yleisesti olevan lähtöisin Etelä-Amerikasta, joka oli tuolloin osa eteläistä Pangaean supermannerta. Enemmän eripuraa on kuitenkin siitä, milloin ja miksi ne valloittivat muun maailman.

Tutkijat päättelevät Sarahsauruksen ja kahden muun, aiemmin kuvaillun lajin luiden iänmäärityksen perusteella, että sauropodien esimuodot vaelsivat Pohjois-Amerikkaan useampana aaltona sen jälkeen kun trias-jurakauden sukupuutto oli 200 miljoonaa vuotta sitten tappanut hirmuliskojen pohjoisamerikkalaiset kilpailijat.

”Se ei kuitenkaan ollut mikään suurimittainen maihinnousu”, huomautti Tim Rowe.

”Niiden täytyi odottaa siihen asti, että luonnonkatastrofi tyhjensi alueen. Näin ollen ne olivat opportunisteja eivätkä ylivertaisia valloittajia. Minun mielestäni tässä on kysymys suuren sukupuuton jälkeisestä toipumisesta.”

Sarahsaurus-luuranko on innoittanut analysoimaan myös muiden lajien fossiilikappaleita uudelleen, sanoi Rowe.

Hänen ryhmänsä väittääkin nyt, ettei Pohjois-Amerikassa ollut lainkaan sauropodeja ennen joukkosukupuuttoa, joka pyyhki pois puolet planeetan lajistosta.

Sarahsaurus täyttää ”mustan aukon”

Myös Utahin luonnonhistoriallista museota johtava paleontologi Mark Loewen, joka ei ollut mukana tutkimuksessa, on sitä mieltä, että tutkimus antaa lisätodisteita sen puolesta, että sauropodit levisivät Pohjois-Amerikkaan myöhemmin.

Teoria ei ole kaikilta osin uusi, mutta uudet todisteet tukevat hänen mukaansa aiempia havaintoja.

Loewen huomautti myös, että Sarahsaurus on erittäin tärkeä laji, joka auttaa täydentämään sukupuuta, joka on kyseisen paikan ja ajankohdan osalta varsin vähäoksainen.

”Tuon muodostelman sauropodeista ei ole hyvin tunnettuja näytteitä”, hän sanoi.

”Se on oikeastaan ollut tiedollinen musta aukko Yhdysvaltain länsiosissa, joiden dinosauruksista tiedetään muutoin paljon.”

”Uskon tämän muuttavan näkemyksiä [sauropodien esi-isien] leviämisestä ja kehittymisestä.”

Loppuiko dinosauruksilta onni?

Tutkimusta kirjoittamassa ollut Hans-Dieter Sues sanoi, että ”on perin omituista, että olemme löytäneet paljon [sauropodien esi-isiä] Euroopasta, Etelä-Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja jopa Grönlannista, mutta [Pohjois-Amerikan] triaskaudelta, jonka fossiililöydöt ovat fantastiset, ei ole löytynyt ainuttakaan luuta tai hammasta.”

”Jonkin on täytynyt pitää nämä tyypit poissa”, sanoi Sues, joka johtaa Washingtonissa toimivan Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon selkärankaispaleontologian osastoa.

”Aiemmin on väitetty, että dinosaurusten sopeutumat olivat ylivertaiset muihin matelijoihin nähden, mutta kyse näyttäisi olleen enemmänkin opportunismista” sen jälkeen kun kilpailevat lajit olivat tuhoutuneet, hän lisäsi.

Jos trias-jurakauden sukupuutto koituikin hirmuliskoille hyödyksi, ne saivat kokea saman kohtalon 135 miljoonaa vuotta myöhemmin.

”Vielä tuntemattomista syistä hirmuliskot ilmeisesti selviytyivät [trias-jurakauden] sukupuutosta ilman suuria tappioita, mutta moni muu eläinryhmä kuoli sukupuuttoon”, sanoi Sues, jonka tutkimus julkaistiin 6. lokakuuta Proceedings of the Royal Society B -verkkojulkaisussa.

”Se on mielenkiintoista, koska 65 miljoonaa vuotta sitten oli hirmuliskojen vuoro kuolla sukupuuttoon, ja niistä jäi henkiin vain yksi ryhmä, linnut.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...