Kolossikalmarin silmien salaisuus

Kolossikalmarilla on koripallon kokoiset silmät, jotka ovat kahdesta kolmeen kertaan niin suuret kuin muilla eläimillä jättiläiskalmareita lukuun ottamatta. Se ei kuitenkaan näe niillä järin hyvin, joten miksi kalmarilla on suuret silmät?

Kolossikalmarin sarveiskalvot ovat vain pieni osa eläimen ruokalautasen kokoisia silmiä (arkistokuva).
Marty Melville, Getty Images
Kolossikalmarin sarveiskalvot ovat vain pieni osa eläimen ruokalautasen kokoisia silmiä (arkistokuva).

Kalastajien verkkoon tarttui vuonna 2007 Etelämantereen liepeillä Rossinmerellä suurin koskaan saalistettu kokonainen kalmari. Kuolleella Mesonychoteuthis hamiltoni -kolossikalmarilla oli mittaa kahdeksan metriä. Kalastajat jäädyttivät nopeasti saaliinsa, joka päätyi sellaisenaan Museum of New Zealandin tutkijaryhmän sulatettavaksi.

Tutkijat hämmästyivät löytäessään 495 kilogramman painoisesta kalmarista halkaisijaltaan 27-senttimetriset silmät, jotka ovat samaa kokoluokkaa kuin Architeutis-sukuun kuuluvien jättiläiskalmareiden.

"Emme tienneet niiden lisäksi mitään muita eläimiä, joilla olisi edes likimain yhtä suuret silmät. Niistä oli valtava harppaus muihin eläimiin", sanoo tutkimusta johtanut ruotsalaisen Lundin yliopiston biologi Dan-Eric Nilsson.

Suuret silmät, mutta miksi?

Nilsson alkoi miettiä sitä, miksi kahdelle suurelle kalmarilajille – kolossikalmarille ja sitä hieman pienemmälle jättiläiskalmarille – oli kehittynyt niin valtavat silmät, ja kuinka eläimet niitä hyödynsivät.

Koska kolossikalmarin elinympäristössä noin tuhannen metrin syvyydessä on pilkkopimeää, suurten silmien voisi olettaa kaappaavan enemmän valoa.

Nilssonin ja kollegoiden matemaattiset mallit kuitenkin paljastivat, että veden optiset ominaisuudet rajoittaisivat silmän kykyä erottaa tyypillisiä merenalaisia kohteita, esimerkiksi saaliseläimiä. Valtavista silmistä ei siis näyttänyt olevan mitään etua näkömielessä.

Heidän tietonsa viittasivatkin itse asiassa siihen, että silmän kasvattaminen appelsiinia suuremmaksi on turhaa työtä ainakin syvänmerennäköä ajatellen. Tämä johtopäätös näyttäisi saavan vahvistusta vertailusta muihin samoissa vesissä liikkuviin eläimiin.

"Syvyyksissä on paljon eläimiä, joista jotkin ovat samaa kokoluokkaa kuin kolossikalmari, mutta niiden silmät eivät ole läheskään yhtä suuret. Parempi pimeänäkö ei siis voinut olla oikea syy", sanoo Nilsson.

Suuret kalmarit näkevät valoa

Koska silmien kehittäminen ja ylläpitäminen on "kallista", niiden kokoon täytyi kuitenkin olla jokin syy, ajatteli Nilsson.

Tutkimusryhmän mallit paljastivat, että kolossi- ja jättiläiskalmareiden superkokoiset pupillit ja verkkokalvot korvasivat äärimmäisessä kaukonäössä sen, minkä ne lähinäössä menettivät. Pääjalkaiset ovat virittyneet havaitsemaan pitkän matkan päästä erittäin suuria kohteita – esimerkiksi kalmareita vaanivia kaskelotteja.

Pimeys on silti edelleen ongelma, olivatpa silmät tai katsottavat kohteet kuinka suuria hyvänsä.

Suuren valonkeräyskykynsä ansiosta kalmarin silmät voivat erottaa heikoimmankin hehkun yli sadan metrin etäisyydeltä.

Ei ole suinkaan sattumaa, että vedessä liikkuva kaskelotti häiritsee biohohtavia pieneliöitä, jotka synnyttävät valaan perään heikon valovanan, joka puolestaan toimii tahattomana varoitusmerkkinä kalmareille.

Nilsson toivoo, että samat mallit olisivat käyttökelpoisia muiden syvänmeren eliöiden näönkäytön selvittämisessä. Näin hän saisi lisää tietoa niiden elintavoista.

"Syvyyksiin on niin vaikea päästä, että tällainen mallinnus on tapa kerätä tietoa", hän sanoo. "Mielestäni meidän kehittämällämme mallilla voidaan selvittää muidenkin eläinten näkemisiä."

"Sen avulla voimme alkaa selvitellä ekologiaa alueella, jonne meidän on miltei mahdotonta mennä tekemään suoria havaintoja."

Kolossi- ja jättiläiskalmareiden silmiä käsittelevä tutkimus julkaistiin 15. maaliskuuta Current Biology -lehdessä.

Tilaa uutiskirje

National Geographicin ilmainen uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat joka viikko:

  • Upeimmat kuvat
  • Parhaat artikkelit
  • Viikon visan

Uusi lehti: Pois alta, T. rex!

Tilaus: Valtava Spinosaurus oli maapallon suurin ja tappavin hirmulisko – T. rexiäkin suurempi. Lue jännittävästä matkasta, jolla sen luuranko löytyi!

Osallistu kuukauden kuva -kilpailuun

Osallistu National Geographicin pohjoismaiseen kuvakilpailuun. Lokakuun teemana ovat ilta- ja yökuvat. Voittajakuvat julkaistaan lehdessä.

Tieteen Kuvalehti
Historia
National Geographic

Copyright © 2009 Bonnier Publications