Keski- ja Etelä-Amerikan trooppiset lepakot pistelevät tuon tuostakin poskeensa käyneitä hedelmiä ja mettä. Silti ne pystyvät lentämään ja käyttämään kaikuluotaintaan humalassa yhtä hyvin kuin selvinkin päin.
"Oletimme ilman muuta, että osa lepakkolajeista ei sietäisi alkoholia”, kertoo tutkija Brock Fenton kanadalaisesta Länsi-Ontarion yliopistosta.
”Lepakot vain eivät olleet lukeneet tätä kohtaa tutkimussuunnitelmastamme”, Fenton jatkaa.
Huhtikuussa 2009 Fenton ja hänen kollegansa pyydystivät Pohjois-Belizessä 106 lepakkoa, joiden joukossa oli kuuden eri lajin edustajia. Tutkijat juottivat lepakoille niiden painoon suhteutettuja määriä sokerivettä tai etanolia, alkoholijuomien juovuttavaa ainesosaa.
Lepakoilta otettiin näytteet niiden veren alkoholipitoisuuden selvittämiseksi. Jotkin lepakot olivat yli 3 promillen hutikassa – esimerkiksi Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea.
Lopulta lentävät nisäkkäät pantiin seikkailemaan suljetulle esteradalle, jossa lepakoiden piti väistellä riippuvia muoviketjuja. ”Se on vähän vastaava juttu kuin viivalla käveleminen”, vitsailee Fenton viitaten poliisin joskus rattijuopumusepäilyn yhteydessä tekemiin testeihin.
Tutkijat myös äänittivät lepakoiden kaikuluotainviestejä selvittääkseen, ”sammaltavatko” lepakotkin. Lepakot lähettävät ääniaaltoja, jotka heijastuvat takaisin esineistä. Tätä kaikuluotaustekniikkaa ne hyödyntävät saaliiden havaitsemisessa ja suunnistamisessa.
Tutkijoiden yllätykseksi lepakot selvisivät kummastakin testistä pienessä sievässä kuin vettä valaen.
Osallistu National Geographicin Kuukauden kuva -kilpailuun tästä.
Grönlannin jääkuori tuntui ennen liian suurelta sulaakseen merkittävästi.