Lisää lihasmassaa mutanttikirjolohille

Tutkijat ovat kehittäneet lihottavien geenien avulla satoja mutanttikaloja, joilla on ”muskelivatsat” ja rotevat ”hartiat”.

Kauneuskilpailujen voittajiksi siirtogeenisistä kirjolohista tuskin on, mutta vetovoima saattaa tepsiä markkinoilla, koska niistä saa tutkijoiden mukaan 15–20 prosenttia enemmän lihaa kuin perinteisestä kirjolohesta.

Viljelytarkoituksiin kehitetty siirtogeeninen kirjolohi on syntynyt kymmenen vuotta kestäneistä kokeiluista, joita Terry Bradleyn johtama ryhmä on tehnyt Rhode Islandin yliopiston kalatalouden, eläintieteen ja eläinlääketieteen laitoksella.

Ryhmä ruiskutti 20 000 kirjolohenmunaan muiden lajien erilaisia DNA-aineksia ja teki niistä siten siirtogeenisiä. DNA-lisällä oli tarkoitus estää myostatiini-nimisen proteiinin toimintaa, ja tavoite saavutettiinkin noin 300 munassa, joista kasvoi lihaksikkaita superkaloja.

Siirtogeenisten kirjolohien geeneihin ovat vaikuttaneet samat myostatiinin toimintaa estävät geenit, joita on rotevissa belgiansinisissä naudoissa, erittäin lihaksikkaassa nautarodussa.

Myostatiinin tiedetään hillitsevän lihasten kasvua ihmisissä ja muissa nisäkkäissä, joten sen toiminnan kontrolloinnista toivotaan parannuskeinoa ihmisten lihasrappeumasairauksiin.

Vaikka jotkin geenimuunnellut kirjolohet ovatkin jo saaneet hyväksynnän, muiden lajien geeneillä muunneltuja kirjolohia ei ole vielä hyväksytty kaupalliseen käyttöön, sanoo Göteborgin yliopiston eläintieteilijä Fredrik Sundström.

Kirjolohia on tähän mennessä muunneltu kasvun nopeuttamiseksi, vastustuskyvyn parantamiseksi ja kylmänsietokyvyn kehittämiseksi.

Sundström, joka on tutkinut siirtogeenisten kirjolohien luontoon karkaamisesta mahdollisesti koituvia riskejä, sanoo tutkimusten viittaavan siihen, että kalat eivät pelkästään kykenisi lisääntymään joissa vaan myös siirtäisivät muunneltuja geenejään luonnonpopulaatioihin.

”Tietyissä oloissa siirtogeeniset kalat pärjäävät luonnonvaraisia paremmin, mutta toisissa oloissa tilanne on päinvastainen”, hän lisää.

”Jos siirtogeenisille kaloille on tarjolla paljon ravintoa, ne voivat hyödyntää sitä paremmin, mutta ne näyttäisivät myös olevan alttiimpia saalistajille”, Sundström sanoo.

Sundström epäilee kuitenkin sitä, mahtaisiko tuorein siirtogeeninen kirjolohi löytää riittävästi ravintoa lihasmassan ylläpitämiseen ja kyetä liikkumaan riittävän liukkaasti pedoilta pakoon.

Jos kalat kuitenkin selviytyisivät luonnossa – jos poikaset esimerkiksi kykenevät ”kasvamaan liian suuriksi lintujen suihin” – ne voisivat mullistaa ekosysteeminsä, Sundström sanoo. Ainakin lihaskimppukalat voisivat kokonsa turvin lyödä luonnonmukaiset sukulaisensa laudalta, nälkiinnyttää ne ja vaarantaa niiden tulevaisuuden.