Lohifileesi vaarantaa alkuperäiskannan – mutta ei niin kuin luulet

Karkuun päässeet kassilohet uhkaavat alkuperäisiä norjalaisia lohikantoja. Ongelmaan on onneksi olemassa ratkaisu...

perjantai 16. syyskuuta 2016 teksti Tobias Hjortkjær Schultz; Tieteen Kuvalehti

Aikoinaan lohi oli harvinaista herkkua, jota tarjottiin vain juhlissa tai varakkaiden ruokapöydissä.

Nyt pakastettua tai tuoretta lohta löytyy joka kaupassa varsin kilpailukykyiseen hintaan. Tilanne ilahduttaa kalaruokien ystäviä, ja kala on loistava proteiinilisä maailman kasvavalle ja nälkäiselle väestölle.

Luontoäiti maksaa laskun

Kehityksellä on kuitenkin hintansa, ja – niin kuin usein – luonto kärsii.

”Kun ratkaisemme yhden ongelman, luomme toisen”, toteaa Norjan merentutkimuslaitoksen johtava tutkija tohtori Kevin Glover. Hän ja hänen tutkijaryhmänsä ovat hiljattain julkaisseet kattavan tutkimuksen, jossa tullaan pelottavaan lopputulokseen: Maailman ehkä tärkeimpien lohikantojen olemassaolo on vaarassa, ja se johtuu ihmisen sekaantumisesta asiaan. Lohenviljelylaitoksista karkuun päässeet yksilöt nimittäin sekoittuvat luonnon kantoihin ja heikentävät alkuperäiskantoja niin paljon, että tilanne huolestuttaa biologeja.

760 kassilohta yhtä villilohta kohden

Norja on maailman johtava lohentuottaja, ja norjalaista kalaa päätyy kylmätiskeihin eri puolille maailmaa. Norjan rannikoilla kasvaa suurissa altaissa peräti 380 miljoonaa merilohta. Luku on iso verrattuna Norjan joissa vapaana eläviin noin 500 000 villiin loheen. Epäsuhta villin ja viljellyn niin sanotun kassilohen välillä ei sinänsä vielä olisi ongelma luonnolle, jos viljellyt lohet vain pysyivät siellä, missä niiden pitäisi.

Nopeakasvuisia mutta heikkoja

Huolimatta maailman tiukimpiin kuuluvasta sääntelystä satojatuhansia norjalaisia kassilohia pääsee joka vuosi karkuun. Karkulaiset seuraavat vaistojaan ja hakeutuvat makeavetisin jokiin ja risteytyvät villin kannan kanssa.

Risteymät eivät ole niin sitkeitä ja kestäviä kuin alkuperäiset yksilöt, jotka ovat sopeutuneet olosuhteisiin tuhansien sukupolvien aikana. Toisaalta ne kasvavat nopeammin ja kilpailevat ankarasti ravinnosta ”puhdasveristen” serkkujensa kanssa.

Risteymät kuolevat

Lohenpoikaset viettävät ensimmäiset vuotensa joessa, minkä jälkeen ne uivat mereen. Kun ne ovat kasvaneet sukukypsiksi, ne etsiytyvät jatkamaan sukuaan takaisin siihen jokeen, jossa ne itse kuoriutuivat. Norjalaistutkijat ovat saaneet selville, että niissä joissa, joissa elää risteymiä, normaalia merkittävästi alhaisempi prosenttiosuus nuorista kaloista selviää matkasta mereen ja takaisin hengissä.

Jokaisella lohijoella on oma lohikantansa, ja vain 1/3 alkuperäisistä lohikannoista on pysynyt perimältään puhtaana. Eniten kärsineiden lohikantojen perimästä voi olla 47 prosenttia peräisin viljellyiltä lohilta.

Mitä pitäisi tehdä?

Yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan olisi tietysti lopettaa kalan kasvattaminen ravinnoksi. Ikävä kyllä sillä voisi olla vieläkin pahempia seurauksia luonnolle.

Jos ympäristön kuormitusta mitataan hiilidioksidin määrällä, veden kulutuksella ja typpipäästöillä kalanviljely on erittäin vähän kuormittavaa, kun sitä verrataan melkeinpä mihin tahansa muuhun eläinproteiinin tuotantoon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että maailman kalantarve on pohjaton. Kalanviljely on siten varteenotettava vaihtoehto maailmanlaajuiselle liikakalastukselle, joka uhkaa tyhjentää maailman meret kaloista muutamassa vuosikymmenessä.

Tankkikasvatus

Yksi mahdollisuus olisi siirtää kalanviljely isoihin säiliöihin, jolloin se olisi täysin hallittavissa. Tätä menetelmää on käytetty Kaukoidässä vuosisatoja. Siellä valtaosa kalanviljelystä – käytännössä 2/3 koko maailman kalanviljelystä – tapahtuu suljetuissa vesijärjestelmissä ja maalle kaivetuissa lammissa. Lohi ei tosin kuulu viljeltäviin lajeihin.

Lohta ja taimenta voidaan kyllä kasvattaa maalla, mutta veden on oltava erittäin puhdasta, mikä kohottaa viljelykustannuksia. Siten se ei ole houkutteleva vaihtoehto kalankasvattajille, jos merikasvatus on sallittua.

Steriilit kalat

Toinen ratkaisu on muokata viljeltävien lohien perimää niin, että niistä tulee steriilejä. ”Mielestäni se on ainoa mahdollinen ratkaisu, jos haluamme säilyttää alkuperäiset lohikannat ja jatkaa merikasvatusta”, toteaa Kevin Glover Norjan merentutkimuslaitoksesta.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...