Miten tarantula kiipeä pystysuoria pintoja ylös?

Lintuhämähäkit eli tarantulat ovat alkukantaisimpia ja eniten tutkittuja hämähäkkejä, mutta niiden kykyä kiivetä ylös jyrkkiä, liukkaita pintoja ei silti ole onnistuttu selvittämään.

Tarantulat ovat nimittäin liian painavia kiipeämään muiden hämähäkkien lailla jalkojensa tartuntakarvojen varassa. Joidenkin mielestä ne erittävät jaloistaan seittiä, toiset taas sanovat seittiä tulevan ainoastaan mahanalusen kehruurauhasista ja jalkojen vain levittävän sitä hämähäkin kiivetessä.

Newcastlen yliopiston biologi Claire Rind ryhmineen on tutkinut useita lajeja, esimerkiksi chilentarantulaa (yllä), jonka he panivat mikroskooppilaseilla pinnoitettuun terraarioon. Kun säiliötä käänneltiin, hämähäkki liukui alaspäin mutta piti otteensa.

Elektronimikroskooppikuvassa jaloissa näkyy tartuntakarvoja ja suuttimia, joiden jotkut uskovat tuottavan seittiä.

Videolta näkyi, että vain sen jalat koskivat laseja, joihin jäi seittijälkiä. Asia varmistettiin tutkimalla kynittyjä tukirankoja: jaloissa näkyi seittijälkiä ja suuttimilta näyttäviä rakenteita.

Osa tutkijoista epäilee jalkojen seitintuotantokykyä, mutta Rind jatkaa työtään hämähäkinkoipien parissa.