Iso paha karhu!

Maailman isoimman ja pahimman karhun tittelille on löytynyt uusi haltija – esihistoriallinen eteläamerikkalainen jätti painoi jopa 1 600 kilogrammaa. ”Se oli aivan posketon otus”, sanoo asiantuntija.

perjantai 4. helmikuuta 2011 teksti Christine Dell'Amore, National Geographic News

Esihistoriallinen eteläamerikkalainen tylppäkuonokarhu saattoi painaa jopa 1 600 kilogrammaa ja olla takajaloilla seistessään ainakin 3,4 metriä korkea, kertoo uusi tutkimus.

Etelä-Amerikassa 500 000–2 miljoonaa vuotta sitten kuljeskellut jättikontio oli tutkijoiden mukaan oman aikansa suurin ja vahvin maalla elänyt lihansyöjä. Tuon ajan lihansyöjistä ”mikään muu ei pääse edes lähelle”, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, Tennesseen osavaltionyliopiston paleontologi Blaine Schubert.

??Aiempi ennätyskarhu oli Pohjois-Amerikassa elänyt tylppäkuonoinen otso, joka saattoi painaa yli 1 100 kiloa. Suurin lähihistoriassa mitattu karhu oli tuhatkiloinen jääkarhu, joka ammuttiin 1800-luvulla Alaskassa.

”Se oli aivan käsittämättömän suuri.”

Ennätyskarhun luuranko löydettiin Buenos Airesin maakunnasta Argentiinasta jo vuonna 1935, mutta Blaine Schubert ja toinen tutkimuksen kirjoittajista, eteläamerikkalaisiin karhufossiileihin perehtynyt argentiinalainen paleontologi Leopoldo Soibelzon, ottivat sen jokin aika sitten uudelleen tarkasteltavaksi.

?Eteläamerikkalainen jättikarhu keskivertoihmisen rinnalla.? Kuva: Blaine Schubert.??

Karhun olkavarsi oli lähes yhtä suuri kuin norsun, ja tutkijaryhmä kykeni laskemaan sen perusteella karhun ruumiin koon, sanoo Blaine Schubert. Heidän analyysinsa paljasti lisäksi sen, että eläin oli vanha uros, joka oli saanut elämänsä mittaan lukuisia pahoja vammoja.

Koolla on merkitystä – karhuille

Epävarmempaa taas on se, mitä ja miten karhut söivät – ja miksi ne erosivat niin paljon pohjoisamerikkalaisista serkuistaan, sanoo Schubert. Eteläamerikkalaiset karhut olivat aluksi valtavia ja kutistuivat myöhemmin, kun taas pohjoisamerikkalainen laji kasvoi ajan mittaan suuremmaksi.??

Schubert arvelee, että runsaan ravinnon ja vähien kilpailijoiden yhdistelmä teki eteläamerikkalaisesta karhusta mantereen kuninkaan. Kun maailmaan kehittyi lisää lihansyöjiä, karhut sopeutuivat, pienenivät ja laajensivat ruokavaliotaan – aivan kuten nykyiset mustakarhut. Pohjois-Amerikassa karhulajin kasvu saattoi tuoda sille etua, sillä sen silkka koko saattoi säikäyttää sapelihammaskissat ja muut pedot pois saaliiden luota, arvelevat tutkijat. Jättikarhun valtakausi Pohjois-Amerikassa sijoittuu lisäksi samaan aikaan jääkautisen megafaunan – esimerkiksi jättilaiskiaisten, kamelien ja mammuttien – yleistymisen kanssa, ja niistä olisi riittänyt sille ravintoa.

??”Täälläkin oli Afrikka, mutta nyt se on kadonnut”, sanoo Schubert.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...