Kova kiista arvotavarasta

Saarille pääsemiseksi pitää ylittää kevätaikaan 50-kilometrinen jääkannas, ja perillä on sinniteltävä niin pitkään, että meri jäätyy uudelleen puolisen vuotta myöhemmin – tai sitten on lähdettävä kotiin aiemmin pienveneillä viisimetristä aallokkoa uhmaten.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Saarille pääsemiseksi pitää ylittää kevätaikaan 50-kilometrinen jääkannas, ja perillä on sinniteltävä niin pitkään, että meri jäätyy uudelleen puolisen vuotta myöhemmin – tai sitten on lähdettävä kotiin aiemmin pienveneillä viisimetristä aallokkoa uhmaten.

Jos on manner vaarallinen, saaret ovat vielä paljon pahempia. Nälän ja uupumuksen, jääkarhujen hyökkäysten ja neljän kollegan viimekesäisen kuoleman lisäksi Gorohov on kohdannut Venäjän rajavartioston aiheuttamia hankaluuksia. Helikopterilla paikalle pölähtävät rajavartijat potkivat kymmeniä hampaanetsijöitä pois saarelta lupien puuttumisen vuoksi ja tuhosivat heidän varusteitaan ja takavarikoivat syöksyhampaita. "Tundralla oppii piilottamaan syöksyhampaita ja makaamaan hievahtamatta paikallaan", sanoo Gorohov.

Gorohov on askeleen edellä

Syöksyhampaat tekevät siitä riskien arvoista. Gorohov teki kaksi etsintäretkeä Isolle Ljahovinsaarelle ja löysikin rantakallioista upeita syöksyhampaita, mutta sittemmin hän on siirtynyt syrjäisemmälle Kotelnyisaarelle. Vaikka Gorohov on saanut peräänsä satoja muita etsijöitä, hän on askeleen edellä. ”Olen tehnyt tätä niin pitkään, että ajattelen melkein kuin paleontologi”, hän sanoo. Hän huomasi Kotelnyisaarella, että kun ikirouta sulaa ja maa asettuu taas aloilleen kesäisin, syöksyhampaita alkaa pistää esiin. ”Joka vuosi tulee uutta satoa”, hän sanoo.

Hampaat täytyy pitää hyvässä kunnossa

Keskiyö lähestyy Gorohovin kotona Janajoen rannalla 80 kilometriä etelään paikasta, jossa joki laskee Laptevinmereen. Syyskuinen auringonlasku värjää horisontin hehkuvan oranssiksi – väri säilyy näillä leveysasteilla läpi yön – ja aavemaisen vihertävät revontulet aloittavat taivastanssinsa. Gorohov on vastikään palannut Ust-Janskiin viiden kuukauden saarimatkaltaan ja johdattaa minut talon takana olevaan puiseen vajaan. Siellä on parikymmentä syöksyhammasta, joista jotkin on kääritty kankaaseen ja jotkin – esimerkiksi Kotelnyisaarelta löytynyt 70-kiloinen kappale – on upotettu alumiiniseen ammeeseen. "Jos hampaat altistuvat ilmalle, ne alkavat halkeilla”, hän selittää. ”Minun on pidettävä ne hyvässä kunnossa. Ne ovat tulevaisuuteni."

Kesän arvokas sato

Ammeen syöksyhampaat – Gorohovin kesäsaalis – painavat yhteensä 500 kilogrammaa. Useimmat kolmimiehiset ryhmät saavat kasaan tuskin puolet siitä, ja jotkut vaeltelevat ympäri tundraa viisi kuukautta löytämättä yhtikäs mitään. Gorohov on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hänellä on kylliksi varusteita – vene, moottorikelkka, satelliittipuhelin, GPS – toimia itsenäisesti. Moni hampaanetsijä toimii kiinteällä palkalla tai pienellä provisiolla. Koska hinnat ovat korkealla, tästä tulee varmasti Gorohovin tuottoisin saalis – hän voi saada siitä 100 000–200 000 euroa. Hän ei kuitenkaan kiirehdi myymään sitä paikan päällä, sillä jos hän odottaa pilkkijäihin saakka, hän voi kuljettaa lastin jokea ja maantietä pitkin Jakutskiin, missä hinnat ovat 40 prosenttia korkeammat.

Gorohov haaveilee matkasta Aasiaan

Gorohovin vaimo Sardaana ja parin viisivuotias tytär odottavat Karlia Jakutskissa. Perhe ei ole tavannut puoleen vuoteen. "Kun palaan kotiin, vaimo hipelöi partaani yhden yön ja vaatii sitten ajamaan sen pois", hän sanoo. Tämä saattaa olla hänen viimeinen syöksyhammaskeikkansa. "En ole nähnyt kunnon kesää vuosikymmeneen", hän sanoo. "Minä haaveilen matkasta johonkin eksoottisen maahan, vaikka Intiaan tai Vietnamiin." Gorohov ei ole koskaan poistunut Jakutiasta. Hän hikoilee vuolaasti jo leudossa ilmanalassa. Lomalle lähtöä saattaa viivyttää toinenkin seikka. "Vaimo kehottaa minua aina lopettamaan hommat", hän sanoo. "Mutta kun hän näkee, miten paljon minä tänä kesänä löysin, hän usuttaa minut takaisin."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...