Maailman vanhimpien aivojen arvoitus saattoi ratketa

Tutkijat ovat saattaneet selvittää ainakin osittain, kuinka Britannian vanhimmat tunnetut ihmisaivot tulivat ”säilötyiksi” mutaan noin 2 500 vuotta sitten.

Arkeologit kaivoivat ikivanhan, hyvin säilyneen aivomassan esiin Englannin Yorkista jo vuonna 2008. Asiantuntijat alkoivat jo pian selvittää sitä, miksi ne olivat säilyneet niin hyväkuntoisina.

Vauhdilla hautaan

Uudessa tutkimuksessa ei havaittu mitään kemiallisia merkkejä tarkoituksellisesta säilömisestä sen paremmin palsamoinnilla kuin savustamallakaan.

Sen sijaan ryhmä arvelee aivojen hautautuneen nopeasti paksua, märkää savea sisältäneeseen kuoppaan.

Viileys ja alhainen happipitoisuus edesauttoivat mahdollisesti aivojen säilymistä, kertoo Journal of Archaeological Sciencessa maaliskuussa julkaistu tutkimus.

Varmistettu ihmisaivoiksi

Proteiinianalyysin tulokset varmistavat, että vuosiin 673–482 eaa. ajoitetut aivot olivat todellakin ihmisen, sanoo Matthew Collins, Yorkin yliopiston arkeologi ja yksi tutkimuksen kirjoittajista.

”Suurin osa aivokudoksesta on yhä tallella, mutta sen tilavuus on pienentynyt merkittävästi. Se on menettänyt paljon vettä.”

Rautakauden mies hirtettiin ja mestattiin

Aivojen ja niitä ympäröivän kallon jäänteet viittaavat siihen, että rautakautiset aivot kuuluivat 26–45-vuotiaalle miehelle, joka hirtettiin ja mestattiin sen jälkeen rituaalisesti. Hänen muuta ruumistaan ei ole löydetty.

Pahat murtumat niskassa ja selkänikamissa kertovat leikkausjälkien ohella siitä, että mies hirtettiin ja hänen päänsä leikattiin kuoleman jälkeen irti veistellä tai jollakin muulla terävällä esineellä, kertovat tutkijat.

Oletettavasti kuoleman aiheuttanutta niskavammaa ”kutsutaan joskus hirttomurtumaksi ja se liittyy pitkällä pudotuksella tapahtuneeseen hirttämiseen”, sanoo Jo Buckberry, Bradfordin yliopiston arkeologi ja yksi tutkimuksen kirjoittajista.

”Yhdessä ja samassa niskanikamassa on kaikkiaan yhdeksän pientä teräaseen viiltoa, jotka kertovat huolellisesti tehdystä mestauksesta”, sanoo Buckberry.

”Minä arvelen, että tämä henkilö kuoli hirttämisen aiheuttamaan murtumaan. Sen jälkeen hänen päänsä irrotettiin ja laitettiin kuoppaan.”

Viileä, hapeton maa

Se seikka, että kallon leuka- ja niskaluut olivat ehjiä, osoittaa kallon tulleen haudatuksi tuoreeltaan.

”Jos kalloa olisi siirretty myöhemmin, pehmytkudos olisi hajonnut”, jolloin leuka ja niskanikamat olisivat irronneet, sanoo Buckberry.

Ryhmän mukaan viileys ja alhainen happipitoisuus ovat nopean hautaamisen lisäksi edesauttaneet aivojen säilymistä.

Viileys hidasti aivokudoksen entsyymien hajoamista ja maaperän vähähappisuus vähensi mikrobitoimintaa, huomauttaa Matthew Collins.

Ruumiista irtautuminen saattoi olla hyödyksi

Myös se, että aivot olivat erillään ruumiista, saattoi suojella aivoja hajoamiselta.

”Maahan haudattuja ihmisiä syödään yleensä sisältä päin”, sanoo Collins. ”Vatsan bakteerit ovat ihmisen kuoleman jälkeenkin aika nälkäisiä.”

Kyseiset bakteerit leviävät ruuansulatuselimistöstä verisuoniston kautta koko ruumiiseen ja syövät ympäröivän kudoksen.

”Tässä tapauksessa veri valui ulos mestatusta päästä, joka ei sen jälkeen ollut yhteydessä ruuansulatuskanavaan.”

Koko totuus ei vieläkään selvillä

Nämä teoriat eivät vieläkään selvitä täysin, miksi aivot ”eivät menneet mössöksi”, sanoo Collins.

”Se on omituista, koska yleensä aivot ovat yleensä nopeimpia hajoamaan”, hän sanoo. ”Niiden sisällä on täytynyt tapahtua jotain, mitä emme ymmärrä.”

Selvittääkseen ilmiötä tarkemmin tutkijat ovat haudanneet sianpäitä kyseiseen esiroomalaiseen kohteeseen ja sen ympärille simuloidakseen mahdollisia tapahtumia.