Jättilinnut käyttivät päitään kuin kirveitä

Phorusrhacidae-heimon linnut kuolivat sukupuuttoon miljoonia vuosia sitten, mutta nämä hirmulinnuiksi kutsutut otukset paljastuivat juuri oletettuakin hirmuisemmiksi.

Lentokyvyttömät linnut saattoivat kasvaa kolme metriä korkeiksi, ja niiden koukkunokkaiset kallot olivat samankokoiset kuin hevosilla. Uusi tutkimus näyttää nyt selvittäneen, miten linnut käyttivät pelottavia päitään: ne tappelivat kuin legendaarinen Muhammad Ali.

Tutkijat päättelivät TT-kuvausten ja biomekaanisen tietokonemallinnuksen perusteella, että linnut käyttivät nopeaa ja linjakasta iske ja vetäydy -taktiikkaa ja tappoivat saaliinsa sarjalla rajuja, kirvesmäisiä iskuja.

18. elokuuta PLoS ONE -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kyseinen tekniikka luultavasti asetti hirmulinnut esihistoriallisen Etelä-Amerikan ravintoketjun yläpäähän.

”Etelä-Amerikka oli tuolloin outo ja varsin erilainen kuin nykyisin”, sanoo paleontologi Lawrence Witmer Ohion yliopiston osteopaattisen lääketieteen laitokselta.

”Se oli saarimanner, ja sellainen se oli ollut jo suunnilleen hirmuliskojen ajoista lähtien, joten iso osa sikäläisestä evoluutiosta tapahtui omassa mikrokosmoksessaan”, sanoo Witmer, yksi tutkimuksen kirjoittajista.

Noin 60 miljoonaa vuotta sitten ilmaantuneiden ensimmäisten hirmulintujen joukko kasvoi ja kehittyi ainakin 18 lajiksi, jotka kaikki hävisivät pari kolme miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikan yhteentörmäyksen aikoihin.

Koska mitään Phorusrhacidae-lintujen kaltaisia eläimiä ei nykyisin ole olemassa, on hirmulintujen käyttäytyminen ollut melkoinen arvoitus.

Hirmulintu liikkui kuin nyrkkeilijä

Kansainvälinen tutkijaryhmä alkoi selvittää hirmulintujen elintapoja perehtymällä Luoteis-Argentiinassa kuutisen miljoonaa vuotta sitten eläneen, 1,4 metriä korkean Andalgalornis-hirmulinnun fossiileihin.

Ryhmä tutki lintujen kallorakennetta TT-kuvien avulla ja havaitsi siinä paljon tavallista vankemman osan.

TT-tietojen pohjalta luotiin kolmiulotteisia tietokonemallinnuksia, jotka paljastivat millaista painetta kalloon kohdistui kun lintu puri, riuhtoi tai ravisteli itseään.

Sekä anatomiset että biomekaaniset havainnot viittasivat samaan suuntaan – tietyn välimatkan säilyttävään ottelijaan, sanoo Lawrence Witmer.

”Linnulla oli kirvesmäinen kallo, joka oli vahva ja jäykkä, kun sen iski suoraan alas saaliiseen, mutta sivuttaissuunnassa se oli heikko”, hän selittää.

”Siksi nämä eläimet eivät olleet mitään hitaasti liikkuvia lähiottelijoita. Ne eivät pystyneet pitelemään vastustajaansa tai käyttämään kiertoliikkeitä.”

”Ne muistuttivat siis lähinnä Muhammad Alia eli tanssahtelivat saaliinsa ympärillä, hyödynsivät nopeuttaan ja iskivät kirurgisen tarkasti ja nopeasti kirvesmäisellä kallollaan suoraan ylhäältä alas yhä uudelleen ja uudelleen”, hän sanoo. ”Sillä tavalla ne tappoivat saaliinsa.”

Hirmulintu: myöhempien aikojen T. rex

Taktiikka oli luultavasti varsin tehokas – ainakin joidenkin kymmenien miljoonien vuosien ajan – koska nämä linnut iskivät itselleen tien harvinaiseen asemaan.

”Perinteiset hirmuliskot kuolivat sukupuuttoon, mutta nämä hirmulinnut olivat kuin lentäviä dinosauruksia, jotka pitkälti täyttivät petohirmuliskojen tyhjäksi jättämän ekologisen lokeron”, Lawrence Witmer sanoo.

”T. rex oli suuri, pääpainoinen, kaksijalkainen peto, ja vähän samanlaisia olivat nämä hirmulinnutkin, vaikka niin ne kuin niiden pyytämä saaliskin olivat pienempiä kuin hirmuliskojen aikoihin.”
[emediate]