Kaakkois-Aasian Sveitsi

Singaporea tavataan kutsua Kaakkois-Aasian Sveitsiksi, eikä syyttä. Onhan tuo Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitseva, Britanniasta vuonna 1963 itsenäistynyt pieni saarivaltio rakentanut malarian riivaamalle suolle yhdessä sukupolvessa legendaarisen tehokkaan paikan, jonka 3,7 miljoonan asukkaan keskimääräiset tulot ovat suuremmat kuin monessa Euroopan valtiossa, jonka koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmät vetävät vertoja mille tahansa länsimaiselle systeemille ja jonka virkamiehet eivät pääsääntöisesti ole korruptoituneita.

Tämän lisäksi 90 prosenttia kotitalouksista omistaa kotinsa, verot ovat verraten matalat, jalkakäytävät puhtaat eikä kodittomia tai slummeja näy mailla halmeilla. Jos kaikki tuo ja vielä noin kolmen prosentin työttömyysaste sekä valtiollisen säästöohjelman ansiosta korkea pankkitalletusaste ei kuulosta hyvältä, matkaapa vajaa tuhat kilometriä etelään päin ja kokeile, miltä elämä maistuu jossakin Jakartan hökkelikylässä.

Tällaisiin saavutuksiin yltäminen on edellyttänyt melkoista tasapainoilua ja usein paradoksaalistakin ”ison porkkanan ja ison kepin” vuoropuhelua. Ensimmäisenä hämmästyttää porkkana: jatkuvaa rakentamista ja kulutusta ruokkiva huimaava talouskasvu. Vastapainona on sitten keppi, jonka tunnetuimpia symboleja lienevät surullisenkuuluisa purukumikielto ja autojen töhrimisestä jaettavat keppirangaistukset. Entäpä yhteiskuntaa hajottavat ilmiöt, kuten rasismi tai uskonnolliset kiistat? Sellaisia ei yksinkertaisesti sallita, eikä kukaan erehdy anastamaan toisen ihmisen lompakkoa.

• Edellinen Sivu 2 / 8 Seuraava