Genetiikasta uusi tehokas työkalu

Dna-analyysin tulokset julkaistiin Journal of the American Medical Associationissa helmikuussa 2010, ja ne vakuuttivat minut siitä, että genetiikasta voi kasvaa uusi tehokas työkalu Egyptin historian parempaan ymmärtämiseen varsinkin yhdistettynä muumioiden radiolo­gisiin tutkimuksiin sekä arkeologisin keinoin saatuihin näkemyksiin.

torstai 16. syyskuuta 2010

Dna-analyysin tulokset julkaistiin Journal of the American Medical Associationissa helmikuussa 2010, ja ne vakuuttivat minut siitä, että genetiikasta voi kasvaa uusi tehokas työkalu Egyptin historian parempaan ymmärtämiseen varsinkin yhdistettynä muumioiden radiologisiin tutkimuksiin sekä arkeologisin keinoin saatuihin näkemyksiin.

Se käy kaikkein selvimmin ilmi pyrkimyksissämme selvittää Tutankhamonin kuolinsyy. Kun aloitimme uuden tutkimuksen, Ashraf Selim kollegoineen havaitsi muumion TT-kuvauksissa jotain, mikä oli aiemmin jäänyt huomaamatta: Tutankhamonin vasen jalka oli kampurajalka, yhdestä varpaasta puuttui luu ja osan jalan luista oli tuhonnut nekroosi – kirjaimellisestikin ”kudoskuolema”. Sekä kampurajalka että luusairaus olisivat heikentäneet hänen kävelykykyään. Tutkijat olivat jo aiemmin panneet merkille, että Tutankhamonin haudassa oli 130 osittaista tai kokonaista kävelykeppiä, joista joitakin oli selvästi käytetty.

Jotkut ovat väittäneet tuollaisten sauvojen olleen vallanmerkkejä ja sanoneet Tutankhamonin jalkavammojen mahdollisesti syntyneen muumiointiprosessin aikana. Luuanalyysimme kuitenkin osoitti, että uutta luuainesta oli kasvanut reaktiona nekroosiin, mikä todisti hänen kärsineen siitä jo eläessään. Lisäksi kaikista faraoista vain Tutankhamon esitetään istuvana hänen ampuessaan nuolen tai käyttäessään heittokeihästä. Tämä kuningas ei pitänyt sauvaa ainoastaan vallanmerkkinä. Tämä kuningas oli nuorukainen, joka tarvitsi kävelykepin.

Tutankhamonin luusairaus rampautti hänet, mutta se ei olisi yksinään vienyt häneltä henkeä. Tutkiaksemme mahdollisia kuolinsyitä etsimme muumiosta monien tartuntatautien geneettisiä jälkiä. Minä en uskonut geneetikkojen löytävän moisia todisteita, mutta ilahduin kun sain tietää olleeni väärässä. Useiden Plasmodium falciparum -malarialoisiokantojen DNA:n läsnäolon perusteella oli ilmiselvää, että Tutankhamon sairasti malariaa ja oli kärsinyt sairauden vakavimmasta muodosta lukuisia kertoja.

Kuoliko kuningas siis malariaan? Kenties. Tauti voi laukaista elimistössä kohtalokkaan immuunivasteen, järkyttää verenkiertojärjestelmää ja johtaa verenvuotoihin, kouristuksiin, koomaan ja kuolemaan. Muut tutkijat ovat kuitenkin todistaneet, että malaria oli luultavasti yleistä tuolla alueella tuohon aikaan, joten Tutankhamonille oli saattanut kehittyä jonkinlainen vastustuskyky. Toisaalta tauti saattoi hyvinkin heikentää hänen immuunijärjestelmäänsä ja tehdä hänet alttiimmaksi komplikaatioille, joita jalkamurtumasta saattoi seurata.

Minusta Tutankhamonin terveys oli vaarassa aina siitä lähtien kun hän sai alkunsa. Hänen isänsä ja äitinsä olivat täyssisaruksia. Faraoiden Egypti ei ollut historian ainoa yhteiskunta, jossa kuninkaallinen insesti oli institutionalisoitu, sillä siitä saattaa olla poliittista etua (lue Ylhäisön sukurutsan hyödyt ja haitat, sivu 42.) Sillä voi kuitenkin olla vaarallisia seurauksia. Keskenään naimisissa olevat sisarukset välittävät todennäköisemmin kaksi kopiota haitallisista geeneistä lapsilleen, jolloin nämä altistuvat monenlaisille perinnöllisille vioille. Tutankhamonin kampurajalka saattoi olla yksi niistä. Epäilemme myös, että hänellä oli osittainen suulakihalkio, mikä sekin on syntymävika. Kenties hän taisteli muitakin vaivoja vastaan, kunnes vakava malariajakso tai jalan murtuminen kasasi liikaa painoa hänen harteilleen.

Tutankhamonin haudassa saattaa piillä toinenkin painava todiste kuninkaallisen insestin perinnöstä. Vaikka tiedot ovat yhä epätäydellisiä, tutkimuksemme viittaa siihen, että yksi muumiosikiöistä on Tutankhamonin tytär ja toinenkin todennäköisesti hänen jälkeläisensä. Toistaiseksi olemme pystyneet saamaan haudan KV21 kahdesta naismuumiosta vain vaillinaista dataa. Muumio KV21A saattaa hyvinkin olla lapsen äiti ja siten Tutankhamonin vaimo Ankhesenamon. Tiedämme historiasta hänen olevan Ekhnatonin ja Nefertitin tytär ja siten todennäköisesti aviomiehensä sisarpuoli. Yksi sisäsiittoisuuden seurauksista saattaa olla heikosta perimästä johtuvat keskenmenot.

Kenties näytelmä siis päättyy tähän, ainakin toistaiseksi: nuori kuningas ja hänen vaimonsa yrittävät saada aikaan elävää perillistä Egyptin valtaistuimelle mutta epäonnistuvat. Yksi monista Tutankhamonin mukana haudatuista upeista esineistä on pieni norsunluupintainen rasia, johon on kaiverrettu kuningaspari. Tutankhamon nojaa keppiinsä ja vaimo ojentaa hänelle kukkakimppua. Tässä ja muissakin kuvauksissa he vaikuttavat onnellisesti rakastuneilta. Heidän rakkautensa paljastuminen hedelmättömäksi teki lopun yhdestä suvusta ja myös kokonaisesta dynastiasta. Tutankhamonin kuoleman jälkeen joku egyptiläinen kuningatar, mitä luultavimmin Ankhesenamon, vetoaa heettiläisten kuninkaaseen, yhteen Egyptin päävihollisista, ja pyytää lähettämään prinssin puolisokseen, koska ”mieheni on kuollut, eikä minulla ole poikaa”. Heettikuningas lähettääkin yhden pojistaan, mutta tämä kuolee ennen kuin ehtii Egyptiin. Minä uskon, että hänet murhaa Horemheb, Tutankhamonin armeijan ylipäällikkö, joka ottaa lopulta valtaistuimen itselleen. Horemhebkin kuolee lapsettomana ja jättää valtaistuimen toiselle komentajalle.

Uusi farao oli nimeltään Ramses I. Hänestä alkaa uusi dynastia, ja hänen pojanpoikansa Ramses Suuren johdolla Egyptistä kasvaa ennennäkemättömän voimakas imperiumi. Suurkuningas yritti pyyhkiä näkymättömiin kaikki jäljet Ekhnatonista, Tutankhamonista ja muista Amarna-kauden kerettiläisistä. Me pyrimme tutkimustyömme kautta kunnioittamaan heitä ja pitämään heidän muistonsa elossa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...