Ketkä olivat Tutankhamonin isä ja äiti?

Ketkä olivat hänen isänsä ja äitinsä? Kuinka hänen leskensä Ankhesenamonin kävi? Ovatko kaksi Tutankhamonin haudasta löytynyttä muumioitua sikiötä hänen omia ennenaikaisesti syn­tyneitä jälkeläisiään vai puhtauden symboleja matkakumppaneiksi tuonpuoleiseen?

torstai 16. syyskuuta 2010

Ketkä olivat hänen isänsä ja äitinsä? Kuinka hänen leskensä Ankhesenamonin kävi? Ovatko kaksi Tutankhamonin haudasta löytynyttä muumioitua sikiötä hänen omia ennenaikaisesti syntyneitä jälkeläisiään vai puhtauden symboleja matkakumppaneiksi tuonpuoleiseen?

Saadaksemme vastauksia päätimme analysoida Tutankhamonin ja kymmenen muun hänen lähisukulaisikseen epäillyn muumion DNA:t. Olin aiemmin vastustanut kuninkaallisten muumioiden perinnöllisyystutkimuksia, koska mahdollisuus saada käyttökelpoisia näytteitä ja välttää samalla nykyaikaisen DNA:n aiheuttama kontaminaatio tuntui minusta liian pieneltä oikeuttamaan pyhien jäännösten häiritsemistä. Vuonna 2008 useampikin perinnöllisyystutkija vakuutti minulle tieteenalan edenneen kyllin pitkälle antamaan meille hyvät mahdollisuudet saada käyttökelpoisia tuloksia. Pystytimme Kairoon kaksi huippunykyaikaista DNA-sekvensointilaboratoriota, yhden Egyptiläisen museon kellariin ja toisen Kairon yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Tutkimuksia johtamaan nimettiin kaksi egyptiläistä tiedemiestä: Yehia Gad ja Somaia Ismail Kansallisesta tutkimuskeskuksesta Kairosta. Päätimme myös kerroskuvata kaikki muumiot Kairon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Ashraf Selimin ja Sahar Saleemin johdolla. Neuvonantajina toimi kolme ulkomaista asiantuntijaa: Carsten Pusch Eberhard-Karls-yliopistosta Saksan Tübingenistä; Albert Zink EURAC:n Muumio- ja jäämiesinstituutista Italian Bolzanosta ja Paul Gostner Bolzanon keskussairaalasta.

Neljän muumion henkilöllisyys oli jo tiedossa. Nämä olivat itse Tutankhamon, joka lepäsi edelleen haudassaan Kuninkaiden laaksossa, ja kolme Egyptiläisessä museossa näytteillä ollutta muumiota: Amenhotep III sekä Juja ja Tuju, Amenhotep III:n suurkuningattaren Tejen vanhemmat. Tunnistamattomiin muumioihin kuului esimerkiksi mies, joka oli löydetty nimellä KV55 tunnetusta salaperäisestä haudasta Kuninkaiden laaksosta. Arkeologisten ja tekstuaalisten todisteiden mukaan kyseessä on mitä luultavimmin Ekhnaton tai Smenkhkare.

Tutankhamonin äidin ja vaimon etsinnässä päätimme keskittyä neljään tunnistamattomaan naiseen. Niistä kaksi, lempinimiltään ”Vanha rouva” ja ”Nuori rouva”, oli löydetty vuonna 1898 ilman kääreitä Amenhotep II:n haudan (KV35) sivukammion lattialta, jonne papit lienevät piilottaneet ne Uuden valtakunnan päättymisen jälkeen vuoden 1000 eaa. tienoilla. Toiset kaksi tunnistamatonta naista olivat peräisin yhdestä Kuninkaiden laakson pienestä haudasta (KV21), jonka arkkitehtoniset ominaisuudet viittaavat 18. dynastian aikoihin. Molemmilla muumioilla oli vasen nyrkki rinnan päällä, mikä tulkitaan yleisesti kuningattarelle ominaiseksi asennoksi.

Lopuksi yrittäisimme hankkia DNA:ta myös Tutankhamonin haudan sikiöistä – mikä ei muumioiden erittäin huonon kunnon vuoksi tuntunut järin lupaavalta. Jos kuitenkin onnistuisimme, saattaisimme pystyä lisäämään viiden sukupolven mittaiseen kuninkaalliseen palapeliin puuttuvia palasia.

Saadakseen käyttökelpoisia näytteitä geneetikot irrottivat kudosta useista kohdista kustakin muumiosta aina syvältä luun sisästä, missä näyte ei ollut voinut saastua aiempien arkeologien tai muumioinnin tehneiden egyptiläispappien DNA:sta. Äärimmäisen varovaisia oltiin myös sen suhteen, että tutkijat itse eivät kontaminoisi näytteitä. Näytteiden ottamisen jälkeen DNA oli erotettava ei-toivotuista aineista, esimerkiksi pappien käyttämistä voiteista ja hartseista, jotka paransivat ruumiin säilyvyyttä. Koska kukin vainaja oli palsamoitu erilaisilla aineilla, myös DNA:n puhdistaminen eteni eri menetelmillä, ja hauraan aineksen tuhoutuminen oli mahdollista missä tahansa työvaiheessa.

Tutkimuksen keskiössä oli Tutankhamon. Jos hänen näytteensä ottaminen ja eristäminen onnistuisi, näyteastian neste olisi kirkasta ja DNA valmis analysoitavaksi. Harmiksemme nesteet muuttuivat ensimmäisillä yrityksillä synkän mustiksi. Vaadittiin puolen vuoden aherrus, ennen kuin saastuttava aine saatiin kokonaan pois ja jäljellä oli kunnollinen, monistamis- ja sekvensointikelpoinen näyte.

Kun olimme saaneet DNA:ta myös kolmesta muusta miesmuumiosta – Jujasta, Amenhotep III:sta ja arvoituksellisesta KV55:stä – aloimme selvitellä Tutankhamonin isän henkilöllisyyttä. Arkeologiset todisteet olivat tämän kriittisen asian suhteen moniselitteisiä. Monessa valtakautensa kaiverruksessa Tutankhamon puhuu Amenhotep III:sta isänään, mutta sitä ei voi ottaa kirjaimellisesti, sillä käytetyn termin voi tulkita myös ”isoisäksi” tai ”esi-isäksi”. Lisäksi Amenhotep III kuoli yleisesti hyväksytyn kronologian mukaan noin vuosikymmen ennen Tutankhamonin syntymää.

Moni tutkija pitääkin hänen isänään Ekhnatonia, ja näkemystä tukee Amarnan läheltä löytynyt kalkkikivilohkare, jonka kaiverruksissa kutsutaan sekä Tutankhatonia että Ankhesenpaatonia kuninkaan rakkaiksi lapsiksi. Koska tiedämme Ankhesepaatonin olleen Ekhnatonin tytär, voimme päätellä, että Tutankhaton (myöhemmin Tutankhamon) oli hänen poikansa. Kaikkia tutkijoita nämä todisteet eivät silti vakuuta, ja jotkut ovat väittäneet Tutankhamonin isäksi salaperäistä Smenkhkarea.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...