Miltä ensimmäiset valaat näyttivät?

Sen jälkeen gingerich ja muut paleontologit ovat täydentäneet varhaisten valaiden tarinaa hammas hampaalta, varvas varpaalta. Gingerich uskoo ensimmäisten valaiden todennäköisesti muistuttaneen hirviösikoja, hoikkia, virtahepomaisia laiduntajia, jotka elivät eoseeniepookin soisilla alangoilla.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Sen jälkeen gingerich ja muut paleontologit ovat täydentäneet varhaisten valaiden tarinaa hammas hampaalta, varvas varpaalta. Gingerich uskoo ensimmäisten valaiden todennäköisesti muistuttaneen hirviösikoja, hoikkia, virtahepomaisia laiduntajia, jotka elivät eoseeniepookin soisilla alangoilla. (Vaihtoehtoinen teoria, jota paleontologi Hans Thewissen kannattaa, kuuluu niin, että valaat polveutuivat peuramaisen, suunnilleen pesukarhun kokoisen Indohyuksen kaltaisesta sorkkaeläimestä, joka oli osin sopeutunut veteen.) Muodosta ja koosta riippumatta varhaisimmat valaat tulivat kuvioihin noin 55 miljoonaa vuotta sitten yhtä aikaa muiden nykynisäkäslahkojen kanssa, kun globaalit lämpötilat kohosivat huippuunsa eoseeniepookin alussa. Ne elivät Tethysmeren itäisillä rannoilla, joiden lämpimät ja suolaiset vedet vauhdittivat evoluutiota: elämän täyteisissä vesissä ei ollut merimatelijoita, koska ne olivat kuolleet sukupuuttoon kymmenen miljoonaa vuotta aiemmin. Nämä varhaiset rantakahlaajat alkoivat etsiä ravintoa yhä syvemmältä ja niille kehittyi pidemmät kuonot ja kalojen nappaamiseen paremmin sopivat, terävämmät hampaat. Noin 50 miljoonaa vuotta sitten ne olivat saavuttaneet vaiheen, josta käy esimerkkinä Pakicetus: taitava nelijalkainen uimari, joka liikkui maallakin.

Sopeutumalla vesielämään varhaiset valaat pääsivät osaksi useimmilta muilta nisäkkäiltä suljettua ympäristöä, jossa ruokaa ja suojaa oli paljon mutta kilpailijoita ja petoja vähän. Olot olivat siis täydelliset evoluutioräjähdykselle. Niinpä seurasikin varsinainen valaana olemisen eriskummallinen koesarja, jonka osakokeista suurin osa päättyi sukupuuttoon aikoja sitten: esimerkiksi muhkea, 700-kiloinen Ambulocetus, haarajalkainen, loukkuleukainen väijyjä, joka oli kuin karvainen suistokrokotiili; Dalanistes, jolla oli pitkä kaula ja pää kuin haikaralla; Makaracetus, joka saattoi käyttää lyhyttä, kaarevaa ja lihaksikasta kärsäänsä nilviäisten syömiseen.

Noin 45 miljoonaa vuotta sitten, kun vesiympäristön edut houkuttelivat valaita edemmäs merelle, niiden kaulat tiivistyivät ja jäykistyivät pienentäen vedenvastusta ja niiden naamat venähtivät ja teroittuivat laivan keulan kaltaisiksi. Takajalat tiivistyivät männiksi; varpaat venyivät ja saivat räpylät, joten ne muistuttivat valtavia sorsankoipia, joiden kärjissä oli pienet esi-isiltä perityt sorkat. Uimatyylit kehittyivät: Joillekin valaille kehittyi paksu ja vahva pyrstö, jonka raivokas, pystysuuntainen taipuilu sinkosi valasta eteenpäin. Tehokkaaseen liikkumiseen kannustava valintapaine suosi pidempiä ja taipuisampia selkärankoja. Sieraimet liukuivat kuononpäästä taemmas kohti päälakea ja muuttuivat hengitysaukoiksi. Kun eläimet alkoivat ajan mittaan sukeltaa syvemmälle, niiden silmät alkoivat vaeltaa pään päältä sen sivuille ja paransivat sivuttaisnäköä. Valaiden korvat kehittyivät entistä herkemmiksi havainnoimaan vedenalaisia ääniä. Kuuloa paransivat rasvatyynyt, jotka kulkivat leuoissa niiden koko pituudelta, keräsivät värähtelyjä kuin vedenalaiset antennit ja johtivat niitä välikorvaan.

Vaikka nämä 45 miljoonaa vuotta vanhat valaat olivatkin veteen virittyneitä, niiden piti hilata itsensä rannalle räpyläisillä sormillaan ja varpaillaan löytääkseen makeaa juomavettä, parittelukumppanin tai turvallisen synnytyspaikan. Muutamaa miljoonaa vuotta myöhemmin valaat kuitenkin ylittivät peruuttamattoman rajan: Basilosaurus ja Dorudon sukulaisineen eivät koskaan astuneet maalle vaan uivat aavoilla merillä, ylittivät jopa Atlantin ja pääsivät nykyisen Perun ja Yhdysvaltain eteläosien rannoille. Niiden vartalot mukautuivat pelkkään vesielämään ja eturaajat lyhenivät ja jäykistyivät ohjaaviksi eviksi. Pyrstöjen kärjet levenivät vaakasuoriksi kantosiiviksi. Lantio erkani selkärangasta, jolloin pyrstön pystysuuntainen liikerata laajeni. Jäljelle jäivät kuitenkin maaelämän talismaanit, takajalat, joissa oli edelleen pienet polvet, jalkaterät, nilkat ja varpaat. Niistä ei enää ollut iloa kävelyssä mutta kenties kuitenkin parittelussa.

Lopullinen siirtymä alkuvalaista nykyvalaiksi käynnistyi 34 miljoonaa vuotta sitten eoseeniepookin päättäneen äkillisen viileämmän ilmastollisen kauden aikana. Napojen lähistön vesien viileneminen, merivirtojen muuttuminen ja ravinteikkaan meriveden kumpuaminen Afrikan ja Euroopan länsirannikoilla ajoivat valaita tyystin uusiin ekologisiin lokeroihin ja edistivät nykyisin elävissä valaissa tavattavia sopeumia: isoja aivoja, kaikuluotausta, eristävää rasvakerrosta ja joillakin lajeilla hampaiden tilalla krilliä kaappaavia hetuloita.

Suurelta osin Philip Gingerichin ansiosta valaiden fossiilihistoria tarjoaa nyt yhden hämmästyttävimmistä darwinilaisen evoluution esimerkeistä eikä suinkaan kumoa sitä. Ironista kyllä, Gingerich varttui tiukan kristillisessä ympäristössä itäiowalaisessa amish-yhteisössä. (Hänen isoisänsä oli maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja.) Hän ei tuolloin kuitenkaan nähnyt ristiriitaa uskon ja tieteen välillä. ”Isoisäni suhtautui avoimin mielin ajatuksiin maapallon iästä eikä koskaan maininnut evoluutiota”, hän sanoo. ”Pitää muistaa, että he olivat hyvin nöyriä ihmisiä, jotka sanoivat mielipiteensä asiasta vain jos tiesivät siitä paljon.”

Gingerichiä kummastuttaa yhä se, että monet kokevat uskon ja tieteen ristiriitaisiksi. Viimeisenä iltanani Wadi Hitanissa kävelimme tähtikaton alla vähän matkan päähän leiristä. ”En ole kai koskaan ollut erityisen harras”, hän sanoi. ”Koen työni silti hyvin hengelliseksi. Tarvitsee vain kuvitella, kuinka nuo valaat ovat uineet täällä, kuinka ne elivät ja kuolivat, kuinka maailma on muuttunut, niin pääsee kosketuksiin jonkin paljon itseä, yhteisöä ja arkea isomman asian kanssa.” Hän levitti käsivartensa ja otti tumman horisontin, aavikon ja sen tuulen veistämät kivipatsaat ja vaitonaiset valaat syleilyynsä. ”Täällä on tilaa kaikille uskonnoille.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...