Tutankhamon kärsi sisäsiittoisuudesta

Uusi tutkimus vahvistaa, että sairaalloinen hallitsija joutui tukeutumaan kävellessään keppiin. Hänen ruumiistaan löydettiin myös merkkejä malariasta.

perjantai 19. helmikuuta 2010 teksti Ker Than, National Geographic News

Tutankhamon oli hallitusaikanaan fyysisesti kaikkea muuta kuin mahtava Aurinkojumala.

DNA-tutkimusten tulokset osoittavat, että Tutankhamon oli heikko farao, jota piinasivat malaria ja luusairaus. Ne viittaavat myös siihen suuntaan, että suvun sisäsiittoisuus heikensi hänen perimäänsä.

Egyptin viranomaiset eivät ole aiemmin sallineet kuninkaallisen vainajan DNA-tutkimuksia. Nyt saadut tulokset selittänevät muun muassa sen, miksi Tutankhamon kuoli ja ketkä hänen vanhempansa olivat.

"Hän ei ollut vahva farao, joka olisi rynnistänyt ympäri valtakuntaa sotavaunuilla”, sanoo yksi tutkijoista, Carsten Pusch, joka työskentelee geneetikkona Tübingenin yliopistossa Saksassa. "Kuvitelkaa sen sijaan hauras, heikko poika, jolla oli kampurajalka ja keppi.”

Yllättävästä tuloksesta, jonka mukaan Tutankhamonin äiti ja isä olivat sisaruksia, Pusch sanoo, että lähisukulaisten avioliitolla on sekä biologisia että geneettisiä haittavaikutuksia, sillä se heikentää immuunijärjestelmää ja kasvattaa epämuodostumien riskiä.

Lyhyt hallintokausi, pitkä vaikutuskausi

Tutankhamon oli Egyptin faraona noin 3 300 vuotta sitten. Hän nousi valtaistuimelle 9-vuotiaana ja hän hallitsi 10 vuotta ennen kuin hän kuoli vuonna 1324 eaa.

Lyhyestä elämästään ja hallintokaudestaan huolimatta Tutankhamon on yksi parhaiten tunnetuista faraoista. Tämä johtuu aarteista, kuten kultaisesta kuolinnaamiosta, jotka löydettiin hänen haudastaan vuonna 1922.

Tutkimusprojektia johtanut Zahi Hawass toimii sekä Egyptin muinaismuistoviraston johtajana että National Geographicin tutkijana. Hän uskoo, että hiljattain Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistu tutkimus tasoittaa tietä aivan uudelle tutkimussuunnalle.

"Olen erittäin iloinen siitä, että tämä on egyptiläinen hanke, ja olen erittäin ylpeä tekemästämme työstä”, sanoo Hawass.

Tutankhamonin tiivis suku

Tutkimuksessa käytettiin muumioiden luista otettuja DNA-näytteitä. Niiden perusteella saatiin selville lapsihallitsijan sukupuu viiden sukupolven osalta. Tutkijat selvittivät Tutankhamonin esivanhemmat analysoimalla Y-kromosomin geneettisiä jaksoja, jotka periytyvät isältä pojalle.

Tämän jälkeen tutkijat selvittivät muumioiden keskinäiset sukulaisuussuhteet etsimällä näytteistä merkkejä, joista voitiin päätellä, kenen kahden geeneistä ne olivat sekoitus.

Tutkimusryhmä pystyi toteamaan, että KV55:nä tunnettu muumio oli todellakin farao Akhenaten ja Tutankhamonin isä. Akhenaten luopui hallintokaudellaan monijumalaisuudesta ja siirtyi yhden jumalan palvontaan.

Tutkimus paljasti myös sen, että KV35:na tunnettu farao oli Tutankhamonin isoisä, farao Amenhotep III, jonka hallintokaudelle oli ominaista Egyptin historiassa siihen saakka ennennäkemätön hyvinvointi.

DNA-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan kaksi Tutankhamonin kanssa samaan hautaan laskettua kuolleena syntynyttä sikiötä ovat hänen tyttäriään. Lasten äiti on ilmeisesti hänen päävaimonsa Ankhensenamun, joka muumio on myös ehkä nyt onnistuttu identifioimaan.

Faraon äidiksi osoittautui Nuoremmaksi rouvaksi (Younger Lady) kutsuttu muumio, jonka henkilöllisyys on epäselvä. DNA-näytteiden perusteella hän oli Amenhotep III:n ja Tejen tytär ja siten Akhenatenin sisar.

Aiemmin on oletettu, että Tutankhamonin äiti olisi Akhenatenin päävaimo kuningatar Nefertiti, joka oli tunnettu kauneudestaan. Tutkimus näyttäisi kumoavan käsityksen, sillä historiallisissa lähteissä mikään ei viittaa siihen, että Nefertiti ja Akhenaten olisivat sisaruksia.

Akhehatenin sisar, joka oli Tutankhamonin äiti, on saattanut olla sivuvaimo tai jalkavaimo.

Egyptologi Willeke Wendrich Kalifornian yliopiston Los Angelesin toimipisteestä ei ole osallistunut hankkeeseen. Hänen mukaansa tulokset eivät ole lainkaan tavattomia.

"Egyptissä faraoilla oli useita vaimoja ja usein paljon poikia, jotka kilpailivat valtaistuimesta isänsä kuoleman jälkeen”, sanoo Wendrich.

Sisäsiittoisuuskaan ei ollut epätavallista Egyptin kuninkaallisten parissa tuona aikana.

Nuori farao käytti keppiä

Tutankhamonin ruumiin tutkimuksissa on paljastunut myös tähän asti tuntemattomia epämuodostumia faraon vasemmassa jalassa. Ne oli aiheuttanut luukudoksen nekroosi eli kuolio.

Jalan vauriot ovat olleet kivuliaita ja pakottaneet faraon käyttämään keppiä, mutta ne eivät ole olleet hengenvaarallisia. Sen sijaan malaria oli erittäin vaarallinen tauti.

Tutankhamenin ruumiista pysyttiin eristämään malarialoision DNA:ta. Kyse on vanhimmista tunnetuista todisteista sairauden olemassaolosta. Näyttää myös siltä, että Tutankhamon kärsi malariasta useaan otteeseen, sillä hänen ruumiistaan on löydetty merkkejä useista malarialoisiokannoista.

Malaria heikensi todennäköisesti faraon immuunijärjestelmää ja esti jalan paranemisen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...