Fulingin uusi ilme

Kiinan sisäosissa asuva tajuaa, että Peking ja Shanghai antavat maasta liioitellun optimistisen kuvan. Nyt mietin ensimmäistä kertaa, että voisiko myös nykyinen Fuling antaa maasta vastaavanlaisen mielikuvan. Kaupunkia hallinnoi Chongqingin kunta, joka saa padon ansiosta enemmän valtion rahoitusta kuin muut paikallishallinnot. Matkani aikana Chongqingin ylin virkamies on Bo Xilai, jolla tiedetään olevan pyrkyä valtionhallintoon. Yhdessä poliisipäällikkö Wang Lijunin kanssa Bo on ohjaillut runsaasti julkisuudessa esiteltyjä ponnisteluja rikollisuuden ja poliisien korruption kitkemiseksi.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kiinan sisäosissa asuva tajuaa, että Peking ja Shanghai antavat maasta liioitellun optimistisen kuvan. Nyt mietin ensimmäistä kertaa, että voisiko myös nykyinen Fuling antaa maasta vastaavanlaisen mielikuvan. Kaupunkia hallinnoi Chongqingin kunta, joka saa padon ansiosta enemmän valtion rahoitusta kuin muut paikallishallinnot. Matkani aikana Chongqingin ylin virkamies on Bo Xilai, jolla tiedetään olevan pyrkyä valtionhallintoon. Yhdessä poliisipäällikkö Wang Lijunin kanssa Bo on ohjaillut runsaasti julkisuudessa esiteltyjä ponnisteluja rikollisuuden ja poliisien korruption kitkemiseksi. Kohtaan kaikkialla ihmisiä, jotka kertovat minulle Bon uudistuksista, ja tajuan, etten kaikkiaan kymmenen Kiinassa viettämäni vuoden aikana ollut missään kuullut ihmisten puhuvan niin positiivisesti paikallishallinnostaan.

Kuullakseen toisenlaisia puheita ei tosin tarvitse mennä kovinkaan kauas. Köyhyys ja eristyneisyys eivät enää luonnehdi Fulingia, mutta pienemmissä kaupungeissa ja kylissä tilanne on toinen. Useimmat entisistä oppilaistani asuvat tuollaisissa paikoissa, joissa he opettavat englantia yläkoulu- ja lukioikäisille. Heidän kirjeensä muistuttavat siitä, että Kiinalla on vielä paljon työtä edessään: "Hyvä herra Hessler: Minulla on ikävä kyllä huonoja uutisia. Asun Yihen kylässä Kaixianin alueella Chongqingissä. Kaksi päivää sitten ukkonen osui kyläkouluun. Se tappoi seitsemän oppilasta, ja 44 oppilasta loukkaantui…Siellä oli ennen ukkosenjohdatin …mutta koululla ei ollut varaa ylläpitää sitä."

"Yhden oppilaani äiti työskenteli Guangdongissa 10 vuotta, ja viime kuussa hän tuli Luzhouhun. Huijarit veivät hänen pankkikorttinsa ja tunnuslukunsa… Hän menetti 45 000 juania [lähes 5500 euroa]. Ne olivat hänen kymmenen vuoden säästönsä. Hänen oli tarkoitus rakentaa rahoilla uusi koti ja valmistautua lasten opintoihin… Hän palasi kotiin ja itki päiväkausia, ja kaksi päivää myöhemmin hän söi rotanmyrkkyä ja kuoli sänkyynsä. Niin huonoja asioita. On vaikea edes käsittää, mitä 45 000 merkitsee maalaisnaiselle."

Viitisentoista entistä oppilastani tuli Fulingiin eräänlaiseen epäviralliseen luokkakokoukseen. He kertoivat myös niiden opiskelutovereidensa kuulumisia, jotka olivat monen sukupolvensa kiinalaisen tapaan muuttaneet kauas kotoa. Monet asuvat tätä nykyä rannikon kasvukaupungeissa, yksi käy kauppaa Intiassa. Miehistä yksi on päätynyt Tiibetiin kommunistisen puolueen virkailijaksi. Naisista yksi emännöi useita vuosia suosittua radio-ohjelmaa. Yhden lahjontatuomio on vienyt vankilaan. William Jefferson Foster, köyhä pikkukylän poika, joka valitsi itselleen vaikuttavan englanninkielisen nimen, on tienannut itselleen leveän leivän rikkaiden tehtaanomistajien lasten englanninopettajana Itä-Kiinassa. Emily työskentelee nykyisin Fulingissa peruskoulussa ja kertoo serkustaan, joka jätti opinnot kesken ja majaili samassa talossa kuin minä aikanani. Silloin tuo nuori mies teki puutarhatöitä, sitten hän siirtyi rakennusalalle, sieltä urakoitsijaksi ja lopulta kiinteistösijoittajaksi; nyt hänen omaisuutensa arvo on euroissa suunnilleen 12 miljoonaa.

Asennemuutos tekee minuun vielä suuremman vaikutuksen kuin aineelliset muutokset. Luennoin yhtenä iltana uusille opiskelijoille, ja tilaisuuden kysymysosion aikana yksi ensimmäisen vuoden opiskelija nousee ylös ja kysyy: "Uskotko Kiinan koskaan pääsevän Yhdysvaltojen edelle demokratia- ja vapauskehityksessä?" Silloin kun olin täällä opettajana, kukaan ei olisi uskaltanut kysyä moista ainakaan julkisesti. Vastaan diplomaattisesti mutta rehellisesti: "Se riippuu sinusta ja ikätovereistasi."

Huomaan myös koulutettujen kiinalaisten olevan entistä kiinnostuneempia oman yhteiskuntansa analysoimisesta. Emily kertoo, että hänen serkkunsa ei vaikuta rikastumisestaan huolimatta yhtään entistä onnellisemmalta. William päätti vaimonsa kanssa rikkoa maan yhden lapsen politiikkaa ja hankkia toisen lapsen. Päätöstä edelsivät erään yksilapsisen tuttavamiehen hautajaiset. "Minun oli autettava poikaa arkun nostamisessa", William sanoo. "Se sai minut pohtimaan sitä, mitä tapahtuu, kun me olemme poissa ja tyttäremme on yksin maailmassa. Sisaruksen kanssa olisi helpompaa." Hänen kurssitoverinsa Mo Money – toinen köyhä poika, joka valitsi itselleen mojovan englanninkielisen nimen – on edennyt chongqingiläisen eliittikoulun opettajaksi. Hän suhtautuu kuitenkin empivästi urbaanin Kiinan paineisiin. "Elämä on niin kilpailuhenkistä", hän sanoo. "Pidän tätä erityisenä vaiheena Kiinan kehityksessä. Kiinalaiset arvostelivat muita maita, kun ne kävivät läpi tätä vaihetta – kapitalistista Amerikkaa tavattiin kritisoida ankarasti. Nyt me kuitenkin käymme läpi samaa vaihetta."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...