La Belle Seine: Vanha merimies muistelee

87-vuotias René Ballinger asuu vuotta nuoremman vaimonsa Nenetten kanssa jokilaiva Siamissa Port de Grenellen kupeessa. Laivan on rakentanut Renén isoisä, ja René on syntynyt siinä. Samoin hänen poikansa Marc.

maanantai 30. kesäkuuta 2014 teksti Cathy Newman

Pariisin motto Fluctuat nec mergitur, ”keinuu mutta ei uppoa”, pätee myös muutamiin ihmisiin, jotka eivät anna periksi aikojenkaan aaltoilulle. 87-vuotias René Ballinger asuu Siam-laivassa Port de Grenellen kupeessa 86-vuotiaan vaimonsa Nenetten kanssa. Alus on Renén isoisän rakentama. René itse on syntynyt laivassa, samoin hänen poikansa Marc. Proomu kiersi aikanaan Belgian, Hollannin, Saksan ja Sveitsin vesiä vilja-, hiili- ja teräslastissa.

Yhtenä päivänä tuo saapui laivalla...

Nenette, jolla on kultasankaiset silmälasit, paperinohut iho ja lyhyet, sulkamaiset vaaleat hiukset, ei ole syntyjään veneilijä. ”Työskentelin sihteerinä Pohjois-Ranskassa”, hän kertoo ruokapöytänsä ääressä. ”Asuin veden äärellä. Yhtenä päivänä tuo sitten saapui laivalla.” ”Minä huomasin hänet”, René puuttuu puheeseen. Hänen katseensa kertoo loput.

He menivät naimisiin vuonna 1947. Nenette kutsuu miestään ukonrähjäksi. René sanoo, että vaimo on hänen paras ystävänsä. Heidän tyttärensä mielestä he kinastelevat liikaa. ”Riitelemme, koska olemme yhä hengissä. Vaikenemme, kun henki lähtee”, kuittaa Nenette.

Merimies ja maakrapu

”Hän oli merimies. Minä olin maakrapu. Kun menin naimisiin, kysyin itseltäni, että mihin heimoon olen oikein liittynyt.” Nenette oppi elämään vesillä. Hän auttoi miestään laivan maalauksessa ja ohjauksessa; sieti jäniksenä laivalla kulkevia hiiriä ja alle kymmenen neliömetrin asuintilaa.

Sitoutumattoman, liikkuvan elämäntavan seikkailut kompensoivat mukavuuksien puutetta. Joka päivä toi tullessaan uusia kaupunkeja, maisemia ja vapautta, josta toimistotuoliin kahlitut eivät tiedä mitään. ”Työnteko oli kuin lomailua”, hän sanoo. He jättäytyivät eläkkeelle 27 vuotta sitten. ”Olisimme voineet muuttaa maihin, mutta René ei suostunut”, Nenette sanoo. ”Olisin tuntenut jääneeni ansaan”, hän vastaa.

Miten laivalle käy?

Renén ja Nenetten pojalla ja tyttärellä on omat elämänsä ja lapsensa. Siam ei kuulu heidän tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Mitä laivalle tapahtuu Renén ja Nenetten jälkeen? ”Voi olla, että lapsemme eivät voi tehdä sillä mitään. Viranomaiset sanovat, ettei sitä voi jättää tähän, se on hävitettävä”, René arvelee.

Hän tarkoittaa, että laiva on vietävä 30 kilometrin päähän Pariisin luoteispuolelle Conflansiin romutettavaksi. Hän käyttää sanaa déchirer. Repiä, raadella.

Kysyn, voiko René kuvailla, miten romutus tehdään. ”En voi. En tahdo”, hän vastaa kyynelsilmin. ”Mielikuva laivani tuhoamisesta on kuin sydäntäni kiskottaisiin rinnasta. Muistoja on liian paljon. Koko elämäni on siinä laivassa.” ”Oletetaan, että hankkisimme asunnon. Tyhjentäisimme koko laivan. Matkalaukut olisivat rannassa. Veneilijä katsoisi laivaansa ja tietäisi kaiken olevan ohi. Se olisi kuin kuolema.” Hän pyyhkii silmiään. Ontuva askel muistuttaa hiljattaisesta sairaudesta.

Renén vaimollakin on terveysongelmia. Heidän tyttärensä pelkää, että he ovat liian iäkkäitä kestämään laivaelämää. ”Olet 87”, sanon. ”Kuinka pitkään voit vielä sinnitellä?” Tiukka katse. ”Ne saavat viedä meidät täältä jalat edellä.”

Artikkelisarja:

La Belle Seine Seine on paljon muuta kuin vain joki. Se on kauppatie, Pariisin soljuva sielu ja taiteellisen inspiraation lähde.

Artikkelisarjassa 'La Belle Seine' pääset matkalle Pariisiin kohtaamaan ihmiset, joiden päivittäinen elämä pyörii Seinen ympärillä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...