Kuka keksi surffauksen?

Kun eurooppalaiset lähtivät 1200-luvulla ristiretkille, toisella puolella maapalloa hypättiin laudoilla aaltojen kyytiin.

perjantai 31. heinäkuuta 2015 teksti Karen Gunn, päätoimittaja, National Geographic Suomi

Havaiji on surffauksen kehto

Lautailukulttuuri juontaa juurensa ensimmäisistä havaijilaisista, joiden uskotaan seilanneen saarille kaksirunkoisilla kanooteilla Marquesassaarilta vuoden 700 tienoilla. Viisi vuosisataa heidän jälkeensä sinne saapui samanlaisia merenkulkijoita Tahitilta. Nämä uudisasukkaat todennäköisesti hallitsivat jo jossain määrin lainelautailun, mutta siitä tuli vasta uudessa kotimaassa tärkeä osa kulttuuria, jonka omaksuivat niin päälliköt kuin tavalliset miehet ja naisetkin.

Hyvät aallot autioittivat kyliä

Havaijilla oli surffaustemppeleitä, surffaavia jumalia ja surffauskilpailuja, joiden tuloksista lyötiin vetoa. Kuninkaalliset seisoivat massiivisilla olo-laudoilla, jotka oli veistetty wiliwilistä tai koasta. Alamaiset taas surffasivat yleensä lyhyemmillä ja ohuemmilla alaia-laudoilla. Hyvä aallokko saattoi tyhjentää kylän useaksi päiväksi.

Lähetyssaarnaajien tuliaiset

Brittilöytöretkeilijä James Cook rantautui saarille vuonna 1778, ja häntä seuranneita lähetyssaarnaajia on usein syytetty paikallisten he‘e naluksi kutsuman urheilulajin alamäestä. Suurin syy vastustukseen oli ilmeisesti se, että paikalliset surffasivat mieluimmin alastomina. Paljon haitallisempaa surffaukselle ja koko perinteiselle havaijilaiselle yhteiskunnalle oli silti isorokon ja muiden eurooppalaisten tautien saapuminen. Siihen mennessä kun kongressi liitti Havaijisaaret virallisesti Yhdysvaltoihin vuonna 1898, alkuperäisväestö oli kutistunut noin 40 000:een, kun sitä oli Cookin saapumisen aikoihin ollut jopa 800 000.

Siirtomaa-aika

Kolonisaation kitkerä perintö jätti lähtemättömän leimansa Havaijille. Sen jälkeen kun ensimmäiset valkoiset tulivat saarille 1700-luvun lopulla, havaijilaisten historiaa ovat leimanneet menetykset – ensin tuliaistaudit harvensivat heidän rivejään ja sitten he menettivät maansa, valtionsa ja kulttuurinsa. Jopa hulatanssi ehti miltei kadota. Kouluista kitkettiin alkuperäiskieli englannin tieltä, mutta käytännössä paikalliset puhuivat englantiin pohjautuvaa kreolipidginiä, joka on alueella edelleen yleistä.

Uusi kukoistus

Surffaus on havaijilaisille kouriintuntuva yhtymäkohta siirtomaa-aikaa edeltävään menneisyyteen ja viimeinen jäljellä oleva kulttuurisen identiteetin palanen. Se todistaa myös havaijilaisten lähes mystisestä yhteydestä mereen. Ei siis ihme, että lainelautailu on havaijilaisille paljon enemmän kuin hauska vesiurheilulaji.

Lue koko Havaijin lautailukulttuurista kertova artikkeli.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...