Afrikan hedelmällisin alue kärsii eniten

Kaupunki on oikea herhiläispesä. Vielä 20 vuotta sitten Gomassa oli noin 50 000 asukasta; nyt heitä on ainakin 20 kertaa niin paljon. Rähjäisillä kaduilla partioi univormupukuisia asemiehiä, jotka eivät vastaa teoistaan kenellekään. Ympäröivistä metsistä virtaa torille tauotta väkeä valtavat hiilisäkit polkupyörien tai puisten, skootterimaisten chukudujen päällä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kaupunki on oikea herhiläispesä. Vielä 20 vuotta sitten Gomassa oli noin 50 000 asukasta; nyt heitä on ainakin 20 kertaa niin paljon. Rähjäisillä kaduilla partioi univormupukuisia asemiehiä, jotka eivät vastaa teoistaan kenellekään. Ympäröivistä metsistä virtaa torille tauotta väkeä valtavat hiilisäkit polkupyörien tai puisten, skootterimaisten chukudujen päällä.

Kaupungin pohjoispuolella kiehuu Nyiragongo-tulivuori, joka purkautui viimeksi vuonna 2002. Silloin kaupunkiin vyörynyt laava tuhosi Goman liikekeskustan. Kaupungin etelälaidalla väikkyy Kivujärvi, joka on niin täynnä hiilidioksidia ja metaania, että jotkut tutkijat pelkäävät järvessä tapahtuvan kaasuräjähdyksen vielä tappavan kaikki ihmiset Gomassa ja sen liepeillä.

Mwami – ja lukemattomat muut paljon heikommassa asemassa olevat – ovat kuitenkin vailla vaihtoehtoja. Hänen katseensa on ylvään etäinen, kalvosinnapit kiiltävät ja parta hyvin muotoiltu, mutta täällä Gomassa hän ei ole mikään päällikkö vaan pelkkä Sylvestre Mokoto, herhiläispesään ajettu mies, jolla ei enää ole muruakaan maata jaettavaksi.

Väkivaltaa ja konflikteja vuosikymmenien ajan

Itä-Afrikasta on viime vuosikymmeninä muodostunut järkyttävän väkivallan näyttämö: Pohjois-Ugandassa on murhattu ja siepattu kymmeniä tuhansia ihmisiä, Ruandan ja Burundin kansanmurhissa on tapettu yli miljoona ihmistä, ja Itä-Kongossa on käyty kaksi sotaa, joista jälkimmäistä on kutsuttu Afrikan suursodaksi, koska siihen sekaantui niin monia maita ja se vaati enemmän henkiä kuin mikään sota toisen maailmansodan jälkeen. Kuolleita kertyi arviolta yli viisi miljoonaa, näistä valtaosa menehtyi tauteihin tai nälkään. Yhdessä maassa alkaneet aseelliset konfliktit ovat tavanneet levitä yli rajojen ja muuttua epäsuoriksi sodiksi, joissa kukin alueen hallituksista on tukenut jotakin alueen lukuisista kapinallisryhmistä. Kaikki haluavat osansa Afrikan luonnoltaan rikkaimpiin alueisiin lukeutuvasta kolkasta.

Täällä tapahtuneita hirmutekoja on mahdotonta selittää yksinkertaisesti, mutta maantieteellä on epäilemättä ollut sormensa pelissä. Jos pyyhkii pois Ugandan, KDT:n, Ruandan, Burundin ja Tansanian rajat, niin voi nähdä, mikä näitä poliittisesti erillisiä osia yhdistää: maisema, jota liikkuvien litosfäärilaattojen aikaansaamat rajut luonnonvoimat ovat muokanneet. Itä-Afrikan hautavajoama halkoo ensin Afrikan sarvea – läntinen Nubian laatta erkanee itäisestä Somalian laatasta – ja jakautuu sitten kahdeksi haaraksi, joiden väliin jää Ugandan valtio.

Afrikan hedelmällisin ja runsaslajisin alue

Läntisen haaran varrella on Virunga- ja Ruwenzorivuoret ja monia Afrikan suurista järvistä, jotka syntyivät syvien repeämälaaksojen täyttyessä vedellä. Albertjärven mukaan myös Albertin vajoamaksi kutsuttu 1 480 kilometriä pitkä geologinen repeämäalue sisältää ylänkömetsiä, lumihuippuisia vuoria, savanneja, järviketjuja ja kosteikkoja. Tämä koko Afrikan mantereen hedelmällisin ja luonnoltaan monimuotoisin alue on gorillojen, okapien, leijonien, virtahepojen ja norsujen kotiseutua. Siellä elää myös kymmeniä harvinaisia lintu- ja kalalajeja, minkä lisäksi sieltä löytyy runsaasti mineraaleja kullasta tinaan ja koltaaniin, mikrosirujen avainkomponenttiin. David Livingstone ja muut 1800-luvun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat etsivät täältä Niilin alkulähdettä ja katselivat ihmeissään seudun vehmautta ja vesistöjä.

Läntisen haaran paradoksi on siinä, että juuri sen rikkaus on johtanut puutteeseen. Väkeä on tulvinut alueelle sen hedelmällisen, tuliperäisen maaperän, runsaiden sateiden, monipuolisen luonnon sekä tauteja kantaville hyttysille ja tsetsekärpäsille epämieluisien korkeuksien houkuttelemana. Väkimäärän paisuessa metsää raivattiin yhä enemmän pelloiksi ja laitumiksi. Jo 1800-luvulla vierailijoiden ihastelemassa paratiisissa pohdittiin, riittääkö jaettavaa kaikille.

Nykyisin tuo kysymys koskee läntisen haaran jokaista neliösenttimetriä, sillä alueen syntyvyys on maailman korkeimpia ja ihmiset ovat käyneet väkivaltaisiksi niin toisiaan kuin eläimiäkin kohtaan. Kaoottisessa kauhugalleriassa on koettu palstojen anastuksia, lukuisia pakolaisaaltoja, joukkoraiskauksia ja villieläinten viimeisten turvasatamien, kansallispuistojen, ryöväämistä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...