Tatuoitu Toyoo Ide, 69, tarttuu monen muun miehen tavoin Japanin puolustusvoimien tarjoamaan peseytymismahdollisuuteen Big Paletten ulkopuolella. Ikänsä ydinvoimalassa työskennellyt ja huumorimieheksi tunnustautuva Ide kaipaa kotiin: ”Siellä ei nyt ole vettä eikä sähköä, mutta jos olisi, niin menisin takaisin, oli radioaktiivisuutta tai ei. Palaisin sinne vaikka heti. En voi elää muukalaisten kaupungissa.”

Galleria: Japanin ydinpakolaiset

Maaliskuun 11. päivän katastrofien jälkeen kymmenet tuhannet ihmiset määrättiin jättämään vaurioituneen ydinlaitoksen lähellä sijaitsevat kotinsa. Nyt heidän jalanjälkensä ovat jähmettyneet mutaan alueella, jonka he jättivät vastahakoisesti taakseen.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Maaliskuun 11. päivän katastrofien jälkeen kymmenet tuhannet ihmiset määrättiin jättämään vaurioituneen ydinlaitoksen lähellä sijaitsevat kotinsa. Nyt heidän jalanjälkensä ovat jähmettyneet mutaan alueella, jonka he jättivät vastahakoisesti taakseen. Kuvat: David Guttenfelder.

Muutama kuukausi tsunamin jälkeen ruoho alkoi viheriöidä tässä autonromussa.
Kasvosuojuksilla varustautuneet poliisit vartioivat Minami-Soman lähellä tietä, joka johtaa saastuneelle vyöhykkeelle. Kyltissä lukee ”Pääsy kielletty”.
Namien kaupungin autioilla kaduilla kuljeskeleva sika löysi ruokakaupan, ahmi itsensä kylläiseksi ja nukahti.
Eläimille ei ollut tehty evakuointisuunnitelmaa.
Kaksi koiraa rähisee Okuman tyhjillä kaduilla. Kriisin alkupäivinä suojavyöhykkeellä liikkui paljon tuotantoeläimiä ja lemmikkejä: lehmiä, sikoja, vuohia, koiria, kissoja ja jopa strutseja. Vapaaehtoiset pelastajat keräsivät usein poliisipartioita ja barrikadeja uhmatenkin joitakin lemmikkejä, palauttivat ne puhdistettuina omistajilleen ja ruokkivat muita eläimiä. Keskikesään mennessä moni lemmikki oli kuitenkin kuollut nälkään tai sairauteen.
Tämä vedessä pilalle lionnut valokuva-albumi löytyi Fukushiman rannikolta. Kuvissa on kimonoihin pukeutuneita lapsia osallistumassa perinteisiin seremonioihin, joita vietetään, kun lapsi täyttää kolme, viisi ja seitsemän vuotta.
Yleensä futonpatjat taitetaan aina päiväksi kaappiin, mutta asukkailla ei ollut aikaa pistää kotiaan kuntoon ennen äkkilähtöä, joka määrättiin televi­siossa 12. maaliskuuta ennen aamunkoittoa. Tämä makuuhuone sijaitsee Okumassa alle viiden kilometrin päässä vaurioituneesta ydinvoimalasta. Alueen kaupunkiviranomaiset ovat syyttäneet sähköyhtiö Tepcoa kriisivaroitusvelvoitteen rikkomisesta.
Evakuointiharjoitukset ovat arkipäivää Japanin maanjäristysvyöhykkeillä. Kun tositilanne sitten tuli eteen viime maaliskuussa, lapset tiesivät mitä tehdä – ja odottivat palaavansa muutaman päivän kuluttua. Oppilaiden lähdöstä on nyt kulunut kuukausia. Luokkahuoneen hyllykössä odottavat edelleen nahkaiset koululaukut, jotka voivat maksaa satoja euroja kappaleelta ja ovat japanilaisen lapsen arvokkaimpia ja arvostetuimpia tavaroita.
Vain mutaan ikuistuneet jalanjäljet ovat jäljellä. 11. maaliskuuta 2011 sattuneen katastrofin jälkeen kymmenettuhannet Fukushiman ydinvoimalan lähistöllä asuneet ihmiset jouduttiin evakuoimaan.
Yksinäinen eläinaktivisti kävelee Fukushiman rannikolla alle kilometrin päässä kukkulan takana sijaitsevasta voimalasta. Säteilytasojen vuoksi puhdistusryhmiä ei päästetty tälle alueelle vielä viikkoja sen jälkeenkään, kun muut tsunamin riepottelemat alueet oli jo raivattu rojusta. Vaikka alueelle menemisestä on säädetty tiukkoja rangaistuksia, jotkut eläinsuojelijat uhmaavat niitä auttaakseen jälkeen jätettyjä lemmikkejä ja tuotantoeläimiä.
Suojapukuihin puettuja asukkaita evästetään hironolaisessa liikuntasalissa 8. kesäkuuta vierailulle, jonka aikana he saavat hakea hieman pikkutavaroita kodeistaan. (Isommat eivät mahdu bussiin.) Vaikka matkat ovatkin tarkkaan valvottuja, eräs kaupungin virkamies sanoi, että dekontaminaatioprosessin – jossa palaajien kengänsuojat, puvut, lakit ja naamarit kerätään ja kehot tutkitaan säteilyn varalta – ohitti jokainen ihminen ja tavara.
Nobuko Sanpei, 74, syö illallista pahvilaatikossaan Big Palette Fukushima -kokouskeskuksessa Kori­yamassa. ”Oli tuskallisen kuuma, joten leikkasin seinään reiän”, hän sanoi. Tuhannet pakolaiset elivät kuukausia onnettomuuden jälkeen ”pahvitaloissa” majataloissa, kouluissa ja muissa julkisissa tiloissa. Sanpei, joka on sittemmin muuttanut pieneen asuntoon, haikailee yhä riisipelloille, joita hän miehineen hoiti Tomiokassa ydinvoimalan eteläpuolella.
Evakuoitu nainen rentoutuu asumuksessaan Big Paletten lattialla. Ahtaassa hätämajoituksessa ei ole tietoakaan yksityisyydestä, ja taudit voivat levitä nopeasti. Vanhemmat asukkaat, jotka ovat viettäneet koko elämänsä tiukkaan nivoutuneissa yhteisöissä, eivät usein halua muuttaa tilapäismajoitukseen eroon ystävistä ja sukulaisista. Sosiaalityöntekijät yrittävät estää yksinäisten vanhusten kodoku-shin eli yksinäisen kuoleman aallon.
Junko Shimizu pakkaa miehensä vaatteita. Hän on päässyt lyhyeksi aikaa käymään kodissaan Namiessa.
Maanjäristys rikkoi ja pudotti yhden muotokuvan tässä suojavyöhykkeellä sijaitsevassa kodissa. Moni japanilaisperhe vaalii menneiden sukupolvien muistoa pitämällä esillä kantaisien ja -äitien juhlavia muotokuvia. Usein ne katsovat alas buddhalaiselta perhealttarilta, missä poltetaan suitsukkeita ja rukoillaan rakkaita vainajia. Nyt muotokuvat pitävät silmällä tyhjiä asuntoja.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...