Iranin valttikortti

Tällä hetkellä öljyliikenteen pullonkaulalle, Hormuzinsalmelle, ei ole mitään realistista vaihtoehtoa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012 teksti Marianne Lavelle, National Geographic News

Länsimaiden kanssa ydinohjelmastaan kiistelevällä Iranilla on hallussaan yksi lyömätön valttikortti: mahdollisuus tukkia maailman öljyliikenteen tärkein pullonkaula.

Vaikka sotilasstrategit ja diplomaatit ovat jo yli kolme vuosikymmentä olleet huolissaan Iranin kyvystä estää liikenne Hormuzinsalmen läpi ja siten syöstä maailman talous kaaokseen, ei vaihtoehtoisten öljykuljetusreittien kehittämisessä ole tapahtunut juuri edistystä.

Napsauta alla näkyvää karttaa ja tutustu vuorovaikutteiseen grafiikkaan Hormuzinsalmesta, maailman merkittävimmästä öljykuljetusten pullonkaulasta.

Jännitteet kasvavat

Jännite kasvoi entisestään viime viikolla, kun Israelin puolustusministeri Ehud Barak antoi suorasukaisen varoituksen, jonka mukaan Iranin ydinohjelman pysäyttämisellä on tulipalokiire.

Iran on sanonut, että sen uraaninrikastamot palvelevat rauhanomaista energiantuotantoa eivätkä aseteollisuutta. YK:n tarkastajat kävivät Iranissa ja sopivat uudesta, myöhemmin tässä kuussa tehtävästä vierailusta, minkä jälkeen Iranin valtiollinen uutistoimisto kuvaili neuvotteluja "positiivisiksi ja rakentaviksi".

Israel kuitenkin viestitti, että niin YK:n diplomaattiset ponnistelut kuin Yhdysvaltain ja Euroopan johtama öljysaartokin etenivät liian hitaasti torjuakseen Iranin ydinuhan. Jos Iran siirtäisi ydinlaitoksensa maanalaisiin bunkkereihin, niiden tuhoaminen voisi olla Barakin mukaan liian myöhäistä. Barakin kommentti herätti pelon siitä, että Israel saattaisi tehdä Iraniin yksipuolisen ilmaiskun.

Puolustusasiantuntijoiden mukaan tuollainen isku voisi saada Iranin sulkemaan kostoksi Hormuzinsalmen.

Valtimo vaarassa

Sadat pullonkaulat rajoittavat öljyn kulkua eri puolilla maailmaa itäisestä Malakansalmesta läntiseen Panaman kanavaan. Mikään niistä ei kuitenkaan ole yhtä merkittävä kuin Hormuzinsalmi. Vuonna 2011 säiliöalukset kuljettivat Iranin ja Omanin välisen, Persianlahtea Omaninlahteen yhdistävän 280 kilometrin pitkän meriväylän läpi keskimäärin 16 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Sen kautta liikkui siis 20 prosenttia koko maailman öljykaupasta.

Salmi on kapeimmillaan vain 50 kilometriä leveä, ja kulkukelpoista leveyttä siinä on sitäkin vähemmän. Rahtialusten on seurattava joko ulos- tai sisäänmenoväylää, joista kumpikin on 3,2 kilometriä leveä ja joiden välissä on samanlevyinen puskurivyöhyke. Viime vuonna ulos vievää reittiä kulki noin 14 öljytankkeria päivässä, ja niiden lastista noin 77 prosenttia oli matkalla Aasiaan ja Tyynenmeren alueelle.

Vilkaisu historiaan korostaa uhkaa, jonka Hormuzinsalmen sulkeminen taloudelle muodostaa. Öljymarkkinoiden kaikkien aikojen suurin häiriö koettiin elokuussa 1990, kun Irakin hyökkäys Kuwaitiin vei markkinoilta 4,3 miljoonaa barrelia öljyä päivässä eli 6,5 prosenttia globaalista tuotannosta. Se sai öljynhinnan kaksinkertaistumaan (noin 20 dollarista 40 dollariin barrelilta). Hormuzinsalmen tukkiminen veisi markkinoilta lähes neljä kertaa niin paljon öljyä kuin Kuwaitin kriisi ja horjuttaisi kolme kertaa suurempaa osaa öljymarkkinoista. Ennennäkemätön öljyvirran supistaminen tulisi kaiken lisäksi hetkellä, jona öljyn barrelihinta on yli 100 dollaria ja maailmantalous heikoilla.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n varajohtaja, kokenut yhdysvaltalaisdiplomaatti Richard Jones, taas vähätteli viime viikolla Yhdysvaltain senaatissa pitämässään puheessa Iranin mahdollisuuksia häiritä öljymarkkinoita. Hänen mukaansa Hormuzin sulku-uhka on jo jossain määrin "otettu markkinahinnoissa huomioon", mikä siis osaltaan selittää öljyn korkeaa hintaa viime aikoina. "Hormuzin kuljetusten pitkäaikaisen eston uhkaa pidetään melko vähäisenä", hän sanoi.

Epäsymmetrinen uhka

Iran yritti sabotoida Hormuzin kuljetuksia viimeksi 1980-luvulla Iranin ja Irakin välisen kymmenvuotisen sodan aikana. Amerikkalainen ohjusfregatti U.S.S. Samuel B. Roberts oli vähällä upota osuttuaan Iranin miinaan huhtikuussa 1988, mikä sai presidentti Ronald Reaganin määräämään massiivisen ja ratkaisevan kostoiskun. Vaikka Yhdysvaltain merivoimat katsotaan yhä Iranin merivoimia vahvemmiksi, on islamilainen tasavalta investoinut sittemmin "epäsymmetrisen sodankäynnin" aseisiin. Kuten Washingtonin Lähi-idän instituutti eritteli vuonna 2008 raportissaan, Iranin strategia perustuu liikuteltaviin rannikko-ohjusyksiköihin, sotalaivojen moderneihin laivantorjuntaohjuksiin, kääpiösukellusveneisiin, nykyaikaisiin merimiinoihin, lennokkeihin ja maan kykyyn sijoittaa tykistöään lukuisiin poukamiin, salmiin ja saariin pitkin 2400 kilometriä pitkää Persianlahden rantaviivaansa.

Washingtonilaisen Strategisen ja kansainvälisen tutkimuskeskuksen asiantuntijat julkaisivat viime kuussa analyysin Hormuzinsalmeen kohdistuvasta uhasta, ja yhdessä sen uhkakuvista Israel toteuttaa suurimittaisen ilmahyökkäyksen. Analyytikot ennustivat Iranin siinä tapauksessa asentavan sukellusveneillään älypommeja salmeen ja Omaninlahden lähistölle. He arvelivat myös öljytankkereiden joutuvan tuolloin torpedohyökkäysten kohteiksi. Analyytikkojen mukaan kyseisenlainen selkkaus käynnistäisi todennäköisesti rajoitetun meri- ja ilmasodan salmen avaamista haluavien Yhdysvaltain kanssa. Se kuitenkin pysäyttäisi laivaliikenteen jopa viikoksi. Lisäksi laivaliikenteen vakuutusmaksut ja öljynkuljetuksen kustannukset kaksinkertaistuisivat vielä pariksi kolmeksi viikoksi sen jälkeenkin.

Hormuzinsalmen sulkeminen katkaisisi myös yhden globaalien öljymarkkinoiden tärkeistä varoventtiileistä. Lähes kaikki maailman ylimääräinen öljyntuotantokapasiteetti – noin 3,5 miljoonaa barrelia päivässä – sijaitsee Saudi-Arabiassa. Kuningaskunnan ääneen lausumaton sitoumus pitää öljy virtaamassa on nähty tärkeänä vipuvartena, jolla öljymarkkinat saatiin pidettyä hallinnassa viime vuonna Libyan kriisin aikana ja aiemmin Irakin sodan aikana. Saudi-Arabian kyky korvata mahdolliset tuotantokatkot jäisi hyödyntämättä, koska 75 prosenttia sen öljynviennistä kulkee Persianlahden kautta.

Saudi-Arabia voi viedä öljyä myös 1200 kilometriä pitkällä Petroline-öljyputkella, joka kulkee idästä länteen Punaisenmeren rannassa sijaitsevaan Buqayqiin. Sitä pidetään ykkösvaihtoehtona Hormuzinsalmen mahdollisen sulkemisen varalta. Petrolinen läpi voidaan kuitenkin siirtää vain viisi miljoonaa barrelia päivässä eli alle kolmannes nykyisin Hormuzinsalmen läpi kulkevasta määrästä.

Uusi idea, jolla siirtokapasiteettia voisi lisätä, on niin kutsuttujen DRA-kemikaalien käyttäminen. Ne heikentävät virtausvastusta, jolloin öljy pääsee kulkemaan putkessa nopeammin. Houstonilaisen James A. Baker Instutite for Public Policyn ekonomi Dagobert Brito ehdotti ensimmäisenä niiden käyttöä kymmenisen vuotta sitten. Hänen arvionsa mukaan kemikaalien käyttö yhdessä pumppujen, siipipyörien ja turbiinien uudistamisen kanssa voisi nostaa putken siirtokapasiteetin 11 miljoonaan barreliin päivässä. Analysoidessaan tapausta ensi kerran vuoden 2000 teknologian pohjalta Brito arvioi investointien kokonaishinnaksi noin 600 miljoonaa dollaria. Vaikka kustannukset lienevätkin kohonneet tuon jälkeen, myös kemikaalien laatu on tällä välin parantunut, joten niistä saataisiin entistäkin enemmän hyötyä.

"Pitkällä aikavälillä tämä siirtoyhteys ei kuitenkaan riitä", sanoi Brito eräässä haastattelussa. "Sillä voidaan kuitenkin ostaa aikaa. Silloin ei olisi niin suurta painetta nopeisiin päätöksiin."

Koska Petroline kuitenkin kulkee Saudi-Arabian poikki, investointipäätökset olisivat sen heiniä. Hyödyt eivät ehkä ylittäisikään kustannuksia ainakaan lyhyellä aikavälillä, koska Hormuzinsalmen sulkeminen nostaisi Punaisellemerelle kuljetettavasta öljystä saatavaa hintaa.

Toinen varteenotettava vaihtoehto Hormuzinsalmelle on jo vuosien ajan rakennettu, 2,5 miljardia euroa maksava ja 370 kilometriä pitkä öljyputki halki Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien. Maan öljyministeri sanoi viime kuussa, että Abu Dhabin tuotantolaitosten läheltä Habshanista Omaninlahden puolella Fujairahissa sijaitsevaan offshore-terminaaliin johtava osuus on lähes valmis. Abu Dhabin öljyputken kapasiteetti olisi kuitenkin vain 1,5 miljoonaa barrelia päivässä eli alle kymmenesosa Hormuzinsalmen läpi kulkevasta määrästä. Monia myöhästymisiä kokenutta hanketta ei myöskään saada käyttöön ennen touko-kesäkuuta.

Jotkut analyytikot pitävätkin touko-kesäkuuta Israelin hyökkäyksen todennäköisenä ajankohtana. Arvio perustuu osin Barakin viittauksiin siitä, että Israel ei kenties pysty tänä vuonna osallistumaan Yhdysvaltain ja Israelin jokavuotisiin sotaharjoituksiin.

Silloin jäisi vain niukasti aikaa keksiä uusia öljyreittejä ulos maailman tärkeimmästä öljyaltaasta, vaikka Hormuzinsalmen haavoittuvuudesta onkin puhuttu jo kolme vuosikymmentä. "Minä en ole mikään profeetta, mutta vaara on olemassa", sanoo Dagobert Brito. "Tilanne olisi paljon parempi, jos meillä olisi enemmän vaihtoehtoja."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...