Raiskauksia käytetään aseena

Itäkongolaisesta Shashan kylästä on tullut ankea risteysasema aseistautuneille joukoille, jotka etsivät Pohjois-Kivusta maata, mineraaleja tai kostoa. Itä-Kongon runsaita tina-, koltaani- ja kultaesiintymiä hyödyntävät kaivokset ovat lähes kokonaan ryöstelevien joukkioiden käsissä. Hutujen ja tutsien puolisotilaalliset joukot, maimaisissit ja armeijan sotilaista muodostuvat ryhmät vyöryvät Shashaan makaaberin vuorojärjestelmän mukaan kuukaudesta toiseen, yksi toisensa jälkeen yhtenä sekasorron aaltona.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Itäkongolaisesta Shashan kylästä on tullut ankea risteysasema aseistautuneille joukoille, jotka etsivät Pohjois-Kivusta maata, mineraaleja tai kostoa. Itä-Kongon runsaita tina-, koltaani- ja kultaesiintymiä hyödyntävät kaivokset ovat lähes kokonaan ryöstelevien joukkioiden käsissä. Hutujen ja tutsien puolisotilaalliset joukot, maimaisissit ja armeijan sotilaista muodostuvat ryhmät vyöryvät Shashaan makaaberin vuorojärjestelmän mukaan kuukaudesta toiseen, yksi toisensa jälkeen yhtenä sekasorron aaltona.

Faida nyyhkii kertoessaan vuoden takaisesta tapahtumasta. Naisen katse on väsynyt ja ääni hädin tuskin kuiskausta kovempi. Hän pitelee miehensä lähettämää kirjettä, jossa tämä vaati vaimoaan jättämään yhteisen kodin, koska pelkäsi raiskaajien tartuttaneen vaimoonsa HIV:n.

Sinä kohtalokkaana päivänä Faida käveli samaa tietä, jota hän aina kulki lähtiessään maapähkinäpelloilta töiden jälkeen. Hän tapasi kävellä puolitoista tuntia Minovan torille maapähkinäsäkki selässään ja palata kotiin polttopuukuormaa kantaen. Faida oli 32-vuotias hunde, naimisissa oleva kuuden lapsen äiti, ja matka torille ja takaisin oli kuulunut hänen arkirutiineihinsa viimeiset 16 vuotta. Hän ei uskonut kenenkään hyökkäävän naisen kimppuun keskellä kirkasta päivää.

Miehiä oli kolme, ja he olivat hutukapinallisia. Faida yritti juosta pakoon, mutta hänen kantamuksensa olivat liian painavat. Miehet sanoivat, että hän saisi valita elämän tai kuoleman. Sitten he raahasivat hänet karjalaitumelle.

Nyt hän asuu lastensa kanssa naapurien nurkissa eikä pysty käymään töissä. Hänen miehensä on ottanut uuden vaimon. Fyysiset vammat ovat mittavia. ”Minä kärsin”, hän sanoo. ”Rukoilen teitä, auttakaa minua, antakaa lääkkeitä.”

Väkivaltaa ja joukkoraiskauksia

Shashassa on asukkaita noin 10 000, kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 1994, ja kylän tarina heijastaa koko itäisen Kongon tapahtumia. Kylää olivat kansoittaneet muinaisista ajoista lähtien hundet, mutta 1930-luvulla sinne virtasi hutuja, kun belgialaisvalloittajat toivat heitä töihin plantaaseilleen. Myöhemmin, vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen, hutuja tuli tuhansittain lisää pakolaisvirran muodossa.

Maakiistat ylikuumenivat ja niitä ratkottiin usein asein. Alueen runsaat mineraalivarat hankaloittivat tilannetta entisestään. Puutetta ja rikkautta on täällä rinta rinnan, mikä lisää sekä epäkohtia että ahneutta, joiden synnyttämä negatiivinen kierre johtaa käsittämättömään väkivaltaan viattomia kohtaan.

Vuosina 1996–2008 Kongossa raiskattiin yhteensä 200 000 naista; vuonna 2009 yksin itäisissä Pohjois-ja Etelä-Kivun maakunnissa yli 8000 naista. Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin vuonna 2009 tekemän vierailun jälkeen muu maailma alkoi kiinnittää asiaan huomiota, mutta raiskaukset eivät ole loppuneet. Siinä missä ”hutujen ylivaltaa” ajaneet ruandalaiset pyrkivät hävittämään tutsit vuonna 1994 murhaamalla joukoittain naisia ja lapsia, ovat Shashan tunkeilijat lämpöhakuisia ihmisohjuksia, joiden kohteena ovat kylän naiset.

”Koska Shasha on kapealla kulkureitillä, se on mahdollisimman paha paikka joukkoraiskausten osalta”, sanoo gomalainen naisasianainen Marie Gorette. ”Siellä käytetään raiskauksia aseena kokonaisen sukupolven tuhoamiseksi.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...