Uusi Ruanda

Autoni hajoaa jossain päin Ruandaa. Kun tähyilen savuavaa moottoria, ohi ajava mies pysähtyy ja tarjoaa kyytiä määränpäähäni Kigaliin, jonne on matkaa vielä noin 100 kilometriä. ”Jos olisit Kongon puolella, olisit pulassa”, hän sanoo.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Autoni hajoaa jossain päin Ruandaa. Kun tähyilen savuavaa moottoria, ohi ajava mies pysähtyy ja tarjoaa kyytiä määränpäähäni Kigaliin, jonne on matkaa vielä noin 100 kilometriä. ”Jos olisit Kongon puolella, olisit pulassa”, hän sanoo.

41-vuotiaan miehen nimi on Samuel, ja vaikka hän on kotoisin Rwamaganan maatalouskylästä, hän on ammatiltaan puuseppä. Paikallisilla mittapuilla Samuelin perhe on pieni, koska hänellä on vain neljä lasta. ”Minusta se on ihanteellinen koko.” Koulumaksuja Samuel maksaa yhdestä lukukaudesta reilut 450 euroa lasta kohden. ”Opinnot ovat mielestäni kaiken avain. Ilman koulutusta ei ole työtä, vaan vain paljon lapsia, ja sitten varastellaan hengen pitimiksi.” Mies hymyilee ja sanoo: ”Olen optimistinen, uskon, että maallamme on valoisa tulevaisuus.”

On melkoinen ihme, että valtio, jossa läntisen vajoamahaaran jännitteet ja kaunat purkautuivat kansanmurhana, nousee alle 20 vuodessa koko alueen toivoksi. Ruandan presidentti Paul Kagame ajoi kansanmurhan hutujohtajat maasta ja auttoi perustamaan tutsivaltaisen hallituksen, joka on pysynyt vallassa siitä lähtien. Vaikka monet kiittelevät Kagamea vakauden ja talouskasvun tuomisesta ongelmalliselle alueelle, ovat monet historioitsijat päätyneet pitämään hänen hallintoaan sortavana autokratiana, joka suosii tutsivähemmistöä. Häntä on arvosteltu rajusti ihmisoikeusrikkomuksista toisinajattelijoita kohtaan ja puolisotilaallisten joukkojen käytöstä Kongon itäosien kaivannaistuottojen ohjaamiseksi Ruandaan. Vaikka Ruanda onkin pitkälti lopettanut suoran luonnonvarojen ryöväämisen, jota se harjoitti Kongon viimeisimmän sodan aikana ja sen jälkeen, perustaa Kagame jälleenrakennussuunnitelmansa kuitenkin Kongon kaivannaisten salaiseen hyödyntämiseen.

Syntyvyyttä rajoitettava

Ugandassa presidentti Museveni on julistanut korkean syntyvyyden keinoksi rakentaa maahan tuottava työväenluokka, mutta Ruandassa korkeaa syntyvyyttä yritetään hillitä aggressiivisella perhesuunnittelulla. ”Kun katson Ruandan väestöongelmaa, näen sen saavan alkunsa köyhien naisten suurista lapsiluvuista. Se vaikuttaa kaikkeen – ympäristöön, kansalaisten keskinäisiin suhteisiin ja maamme yleiseen kehitykseen. Jos emme puutu asiaan, se muodostaa kaikista muista edistysaskelista huolimatta pullonkaulan, eikä kehitys ole silloin kestävällä pohjalla”, sanoo Ruandan parlamentin varapuhemies Jean-Damascène Ntawukuliryayo.

Vaikka Ruandan syntyvyys putoaisi uusiutumistason alapuolelle vuoteen 2050 mennessä, ehtii maan väestö kolminkertaistua vuoden 1994 kansanmurhaa edeltävään tasoon verrattuna. Ruandalaisista 43 prosenttia on alle 15-vuotiaita; 30 prosenttia on lukutaidottomia; 81 prosenttia asuu maaseudulla. Voidakseen ruokkia paisuvan väestönsä ja suojella puistoissa jäljellä olevat villieläimet Ruandan pitäisi tuottaa paljon enemmän ruokaa paljon entistä pienemmällä alalla, mikä on aika paljon vaadittu etenkin tässä maailmankolkassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...