Irene kylvää tuhoa Yhdysvalloissa

Irene ei ilmeisesti aiheuttanut niin pahoja tuhoja kuin pelättiin, mutta se oli silti paljon tuhoisampi kuin mitä sen olisi pitänyt olla, sanovat asiantuntijat.

Tuulennopeuksien laskusta huolimatta Ireneen sisältyi harvinainen yhdistelmä meteorologisia sattumuksia, joiden seurauksena myrsky kasvoi yllättävän suureksi ja pitkäkestoiseksi. Siksi se jätti jälkeensä odottamattoman laajat ja pitkät tuhon jäljet.

Hirmumyrskyn sydänveri

Kun Irene ohitti Bahamasaaret viime viikon lopulla, se kohtasi matalapaineen, joka saa ilman kohoamaan ylöspäin. Tässä tapauksessa kyseinen ilma oli lämmintä ja kosteaa, juuri sopivaa hirmumyrskyn polttoainetta.

Saariryhmän yllä Irenen tuulennopeudet kohosivat korkeimmillaan yli 50 metriin sekunnissa, mikä teki siitä kolmosluokan hurrikaanin.

Meteorologit pelkäsivät viime viikolla Irenen säilyttävät voimansa vielä viikonloppunakin, jolloin se osui Yhdysvaltain mantereelle Pohjois-Carolinassa.

Ennen rantautumistaan Irene kuitenkin osui rannikolta poispäin virtaavaan kuivaan ilmamassaan, joka heikentää hurrikaaneja. Irene laantuikin pian ykkösluokan hurrikaaniksi, ja mantereelle tullessaan sen tuulet yltivät enää noin 38 metriin sekunnissa.

Kuiva ilma kuitenkin myös hajotti pyörremyrskyä, joten vaikka tuulet heikkenivät, ne ulottuivat selvästi laajemmalle alueelle.

Hirmumyrsky + täysikuu = vuorovesitulva

Ajankohdasta johtuen Irene myös voimisti nousuvesiä eri puolilla Yhdysvaltain itärannikkoa.

Uudenkuun ja täysikuun aikoihin Aurinko, Maa ja Kuu ovat samassa linjassa, ja Aurinko ja Kuu vahvistavat toistensa Maahan kohdistuvaa vetovoimaa. Se kasvattaa vuorovetten vaihteluita – laskuvesi on tavallista matalampi mutta nousuvesi tavallistakin korkeampi.

Ilmiön vuoksi rannikkokaupunki, joka osuu hirmumyrskyn reitille juuri nousuveden aikaan, saattaa jäädä voimakkaan tulvan alle.