Tästä syystä klovnit pelottavat

Klovniepidemia alkoi Yhdysvalloista, ja nyt se on levinnyt Suomeenkin. Pelleiksi pukeutuneet "tappajaklovnit" ovat pelotelleet lapsia ja aikuisia kaduilla ja metsiköissä. Lue tästä neljä selitystä siihen, miksi klovnit ovat pelottavia.

perjantai 21. lokakuuta 2016 teksti Mikkel Skovbo / Tieteen Kuvalehti

1. Klovnipelko aiheuttaa oikosulun aivoihin

Sairaalloinen klovnipelko – koulrofobia – syntyy, kun aivot oppivat yhdistämään tavallisesti neutraalin ärsykkeen, klovnin, negatiiviseen ärsykkeeseen, kuten pelkoon tai ahdistukseen.

Pelko juontuu usein lapsuudesta, sillä lapset reagoivat erityisen herkästi, jos henkilöllä on tuttu vartalo ja vieraat kasvot.

Jos lapsi toistuvasti yhdistää klovnin johonkin epämiellyttävään, tuloksena voi olla koulrofobia. Sairaalloisesta klovnipelosta kärsivä ihminen voi klovnin kohdatessaan saada rytmihäiriöitä tai hän saattaa voida pahoin, hikoilla runsaasti tai ahdistua.

Hollywood on osannut hyödyntää ihmisten klovnipelkoa, muun muassa Stephen Kingin Se-kirjaan perustuvassa elokuvassa, jossa on pelottava Pennywise-pelle.

Vaikeat koulrofobiatapaukset ovat onneksi harvinaisia, mutta kohtalainen pellepelko on varsin yleinen ilmiö.

Vuonna 2014 tehdyssä YouGov-kyselytutkimuksessa todettiin, että 12 prosenttia briteistä kärsi klovnipelosta. Heistä 4 prosentilla pelko oli äärimmäistä.

2. Vääristynyt pelottaa

Kuva: AJ Batac / Flickr

Klovni on helppo mieltää ihmiseksi, mutta samaan aikaan jokin hahmon kasvoissa, kehon kielessä ja muodottomissa kengissä ei täsmää.

Kun jokin on samaan aikaan sekä tuttua että tuntematonta, monia alkaa pelottaa. Näin totesi psykoanalyysin isä Sigmund Freud (1856–1939) artikkelissaan ”Das Unheimliche” vuonna 1919.

Freudin mukaan esimerkiksi pintaan nousevat tukahdutetut tunteet pelottavat, sillä ne ovat sekä hämmentäviä että tuttuja.

Samalla tavalla klovnin meikki ja ikihymy pelottavat, sillä iloinen ilme on tuttu, mutta kuitenkin tiedämme, että ei ole luonnollista hymyillä koko ajan.

Psykologiassa kahden ristiriitaisen ilmiön kokemista samaan aikaan kutsutaan termillä kognitiivinen dissonanssi. Vastaavia ristiriitaisia tuntemuksia ihmisillä on myös silloin, kun he kohtaavat ihmistä muistuttavia robotteja.

3. Tappajaklovni muistuttaa petoa

Ihminen on eläin. Ja syvällä aivojen neuraaliverkossa meillä on muistoja siitä, kun meidän piti paeta petoja, jotta emme joutuisi niiden saaliiksi.

Kun niin kutsutut ”tappajaklovnit” käyttävät naamiota, jossa on terävät kulmahampaat tai eläimen silmät, he painavat aivoissamme nappulaa, joka saa meidät vaistomaisesti pelkäämään.

”Ei ole sattumaa, että ihmisten luomat hirviöt näyttävät siltä kuin ne näyttävät”, sanoo Aarhusin yliopiston psykologian professori Henrik Høgh-Olesen tanskalaisen P1 Morgen -ohjelman radiohaastattelussa.

4. Naamio tai meikki tekee klovnista arvaamattoman

_Kuva: Davocano / Flickr

Suurin osa viestinnästä muiden ihmisten kanssa tapahtuu kasvojen välityksellä. Jos kasvot on peitetty naamiolla tai paksulla meikillä, henkilön mielentilaa ja aikeita on vaikea tulkita – ja se saa meidät tuntemaan olomme epämiellyttäväksi.

Ranskalainen antropologi Claude Lévi-Strauss (1908–2009) liittää naamiot estottomaan käytökseen.

Kirjassaan "The Way of the Masks" (1982) Lévi-Strauss yhdistää naamiot vapauden tunteeseen: naamion käyttäjä voi vapautua sovinnaisesta käyttäytymisestä, jolloin hän ei myöskään tunne olevansa vastuussa teoistaan.

Naamiota käyttävät hahmot ovat siis arvaamattomia – ja erityisesti tämä koskee klovneja, jotka jo entuudestaan voivat vetäistä kaniinin hihastaan tai paukauttaa ilmapallon juuri silloin, kun yleisö sitä kaikkein vähiten odottaa._

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...