Miksi kesä alkaa keskikesästä?

Kesäpäivänseisaus johtuu Maan pohjois–eteläakselin 23,4 asteen kallistuksesta Aurinkoon nähden. Kallistuksen vuoksi Auringon valo osuu Maan eri osiin eri tavalla.

Siksi Aurinko on vuoden pisimpänä päivänä keskipäivällä taivaalla korkeimmalla kohdallaan, ainakin pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Aurinko on keskipäivällä aivan pään yläpuolella, kertoo tähtitieteilijä James Bell yhdysvaltalaisesta Cornellin yliopistosta.

Kello 12 päivällä Aurinko on aivan pään yläpuolella ainoastaan Kravun kääntöpiirillä, eli sillä kuvitteellisella viivalla, joka kiertää maapallolla noin Kuuban leveysasteilla.

Pohjoisella pallonpuoliskolla näyttää siltä, että Auringon rata taivaalla ei juuri muutu kesäpäivänseisausta edeltävinä ja sen jälkeisinä päivinä. Todellisuudessa Auringon sijainti kuitenkin muuttuu päivä päivältä, mutta muutos vain tapahtuu hitaasti.

Kesäpäivänseisauksen päivämäärä muuttuu

Kesäkuinen kesäpäivänseisaus osuu yleensä samalle päivämäärälle, mutta se voi myös vaihtua.

Päivämäärän vaihtuminen johtuu siitä, että ihmisten kalenterivuosi, jossa on yleensä 365 päivää, ei sovi yhteen astronomisen vuoden kanssa, jossa on 365,24 päivää.

Karkausvuosina eli joka neljäs vuosi kalenteriin lisätään yksi päivä, jotta kalenterit saadaan sovitettua yhteen, mutta samalla kesäpäivänseisauksen päivämäärä muuttuu.

"Tähtitaivaalla ei tapahdu muutoksia, ainoastaan ihmisten käyttämän kalenterin päivämäärä vaihtuu", jatkaa Bell.

Kesäpäivänseisaus ei ole pituudestaan huolimatta kesän lämpimin päivä

Kesäpäivänseisauksena pohjoiselle pallonpuoliskolle osuu enemmän Auringon valoa kuin muina vuoden päivinä, mutta se ei tarkoita sitä, että kesän ensimmäinen päivä olisi myös kesän lämpimin.

Meret ja ilmakehä toimivat lämpövarastoina ja ne vastaanottavat ja luovuttavat Auringon lämpöä pienellä viipeellä. Vaikka Auringon valoa saadaan kesällä paljon, energian luovuttamiseen kuluu useita viikkoja. Siksi kesän lämpimimmät päivät koetaan yleensä vasta heinä- tai elokuussa.

"Kun sytyttää tulen uuniin, uunin lämpiäminen kestää kauan", selittää Robert Howell, joka toimii tähtitieteilijänä Wyomingin yliopistossa Yhdysvalloissa. "Kun tuli on palanut loppuun, uuni on vielä pitkään lämmin. Sama juttu pätee maapalloon."

Ensimmäistä kesäpäivää on aina juhlittu

Kesäpäivänseisausta on juhlittu aikojen kuluessa monin eri tavoin eri kulttuureissa.

Muinaiset egyptiläiset asettivat isot pyramidinsa siten, että sfinksin suunnasta tarkasteltuna Aurinko laski kesäpäivänseisauksena täsmälleen kahden pyramidin väliin.

Inkat puolestaan juhlivat kesän pisintä päivää Inti raymi -seremonialla. Siihen kuului ruoan, eläinten ja joskus myös ihmisten uhraamista.

Arkeologit ovat äskettäin löytäneet Guatemalasta vanhasta mayakaupungista jälkiä tähtitieteellisestä observatoriosta. Siellä rakennukset oli sijoitettu samaan linjaan niin, että ne osuivat kesäpäivänseisauksena Auringon suuntaisesti. Kaupungin asukkaat kerääntyivät tuolloin katsomaan, miten heidän hallitsijansa kutsui taivaan voimia.

Tunnetuin kesä- ja talvipäivänseisaukseen yhdistetty kohde on Englannissa sijaitseva Stonehenge. Siellä voi nähdä, miten Aurinko nousee kivikehän ulkopuolella olevan kiven ylle.