Päiväkirja ainutlaatuiselta Grönlannin-matkalta

Valokuvaajat Uri Golman ja Helle Olsen ovat olleet kuvaamassa Koillis-Grönlannin kansallispuistoa National Geographicissa ilmestyvää artikkelia varten. Lue heidän matkapäiväkirjaansa ja katsele silmiä hiveleviä kuvia maailman suurimmasta erämaasta.

tiistai 8. syyskuuta 2015 teksti Uri Golman og Helle Olsen

1. PÄIVÄ: REYKJAVIKIN SATAMA – ISLANTI

Me ja yli 80 kiloa matkatavaroita lensimme noin 50 merisotamiehen kanssa Kööpenhaminasta Reykjavikiin ja suuntasimme oitis kohti Knud Rasmussen –alusta. Täällä me vietämme suurimman osan seuraavista kolmesta viikosta. Lauantaina pääsemme vihdoin matkaan. Laiturissa meidän aluksemme vieressä on Thetis-tutkimusalus, joka lastaa varusteita ja suuntaa myös kohti Grönlantia. Odotamme jo, että pääsemme Tanskansalmen toiselle puolelle ja saamme aloittaa varsinaisen kuvaustyön.

2. PÄIVÄ

Olemme Islannin vesillä ja kurssi on kohti pohjoista. Aluksen miehistöllä oli Islannin rannikkovartioston kanssa yhteiset paloharjoitukset tänään. Saimme myös helikopterilla vieraita Thetis-tutkimusalukselta. Valokuvaajina meillä oli upea tilaisuus nähdä aluksen miehistö ja helikopterilentäjät työssään. Tuntui siltä, kuin olisimme olleet mukana elokuvan kuvauksissa, ja oli hienoa seurata kaikkien ammattilaisten saumatonta yhteispeliä. Illalla ohitamme Islannin pohjoisrannikon ja suuntaamme kohti arktisia seikkailuja.

3.–4. PÄIVÄ: JÄÄN ARMOILLA

Jää paukkuu ja halkeaa, kun laivan keula rikkoo jäätä. Tällä, kuten aiemmillakin retkillä, olemme Grönlannin koillisrannikkoa reunustavan jään reunassa. Täällä jää määrää ajan ja nopeuden. Yöllä miehistö on navigoinut meidät noin 35 merimailia (65 km) jäätä murtaen kohti pohjoista. Etsimme innoissamme arktisia eläimiä jäälautoilta… Mutta pohjoisen valoisassa kesässä eläimiä on harvassa.

5.–6. PÄIVÄ: KOHTI 74° POHJOISTA LEVEYTTÄ

Parin viime päivän ajan olemme taistelleet jäätä vastaan. Miehistö on paiskinut töitä aluksen komentosillalla ja konehuoneessa saadakseen aluksen kohti päämääräämme 74 astetta pohjoista leveyttä. Ajoittain etenimme metrin paksuisessa jäässä vain yhden merimailin kolmessa tunnissa. Myös sumu on vaikeuttanut etenemistä. Lopulta kuitenkin aurinko tuli näkyviin ja Daneborgin asema näkyi horisontissa. Nyt alkaa seikkailu itärannikolla. Odotamme innolla huomista, kun voimme raportoida yhdestä maailman suurimmista erämaista.

7. PÄIVÄ: VALJAKKOKOIRIEN PARISSA

Vierailimme lyhyesti Sirius-koirapartion tukikohdassa Daneborgissa. Sitten lastasimme Sirius-partion talven tarvikkeet ja kuljetimme ne majoille. Mukana oli niin kuivaa kalaa kuin rekiäkin. Ensimmäisen matkapäivän jälkeen pääsimme sadunomaiselle Ella Ø -saarelle ja otimme mukaan koiria ja Sirius-joukon miehistöä. Seuraavaksi meidän piti jakaa tarvikkeita eri varastoihin, mutta suunnitelmat muuttuivat, sillä Arina Arctica –huoltoalus olikin päässyt jäiden läpi odotettua nopeammin Daneborgin asemalle. Suuntasimmekin jälleen pohjoiseen ja matkalla katselimme Arktiksen eläimiä.

8.–9. PÄIVÄ: ARKTINEN PARATIISI

Monivuotinen unelma täyttyi, kun pääsimme käymään Sandøn saaressa. Se on harvoja paikkoja Grönlannissa, jossa mursuja voi nähdä maalla. Olimme niin onnekkaita, että saimme viettää pari tuntia mursujen ja saaressa pesivien tiiralokkien parissa. Sandø on todellinen paratiisi. Kaiken kruunasi se, että paluumatkan jälkeen pääsimme juttelemaan kokemuksistamme nauttien kahvia ja kanelipullia.

Lähdimme Daneborgin asemalta ja suuntasimme kohti Sirius-partion varasto- ja majapaikkaa, sillä aluksella oli partiolle tarvikkeita. Miehistö purki lastin huolella, ja Sirius-partio sai polttoainetta, ruokaa ja koiranmuonaa.

10. PÄIVÄ: VIERAILULLA PARATIISISSA

Massiivinen matalapaine on yllämme, eikä se tunnu hellittävän lainkaan. Myrskystä huolimatta mieli on korkealla, sillä olemme haaveilleet vierailusta Sirius-partion tukikohdassa Daneborgissa. Ja nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin seikkailla Sirius-partion matkassa! Sillä aikaa, kun odotamme, että Thetis-alus saapuu jään läpi, seuraamme partion työtä, autamme kokkia keittiössä ja osallistumme päivittäisiin askareisiin. Oli upeaa päästä mukaan koiravaljakon harjoitusretkelle. Huono sää unohtuu hyvin nopeasti, kun pääsee Sirius-partion kyytiin!

13. PÄIVÄ: JÄÄN ARMOILLA

Blogia ei ole päivitetty viime päivinä, sillä olemme olleet ankkurissa Daneborgin aseman lähellä Younginsalmessa. Täällä tunturit estävät satelliittiyhteyden toimimisen, joten meillä on yhteys internetiin vain satunnaisesti. Koko Grönlannin koillisrannikko on ollut voimakkaan matalapaineen vallassa, ja huono sää on saanut jäät ahtautumaan rannikolla. Knud Rasmussen -alus joutuu siksi suuntaamaan Islantiin. Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko palaamme aluksen mukana Islantiin tai sitten jäämme Daneborgin asemalle odottamaan isomman Thetis-aluksen saapumista. Sen mukana pääsisimme vielä tutkimaan kansallispuistoa. Palaamme asiaan, kun saamme jälleen yhteyden!

14.–16. PÄIVÄ: LUOKSEPÄÄSEMÄTTÖMYYDEN ONGELMA

On olemassa hyvä syy siihen, että Arktiksen alueella monet paikat ovat yhä aivan koskemattomia: sää- ja jääolot ovat niin vaikeat, että niihin ei yksinkertaisesti pääse! Sumun ja jään keskellä pitää vain pysyä positiivisena ja toivoa, että pian pääsee ottamaan upeita kuvia, jotka kuvastavat maailman kauneimpiin kuuluvia maisemia. Olemme nyt Thetis-aluksella. Hieman sen jälkeen, kun lähdimme Daneborgin asemalta, aurinko pilkisti vihdoin neljän sumuisen ja myrskyisen päivän jälkeen pilvien välistä. Ehdimme saada muutaman hyvän kuvan, ennen kuin sumu jälleen verhosi maiseman. Olemme olleet matkalla 16 päivää, ja niistä 13 on ollut sumuisia. Thetiksen melkein 50 miestä käsittävä henkilökunta toivoo yhdessä meidän kanssamme, että sää pian muuttuu ja pääsemme kohti pohjoista suorittamaan tehtäviämme.

17.–19. PÄIVÄ: ARKTINEN VALO

Vihdoinkin 17 päivän sumu hellitti ja olemme päässeet pois jäistä. Nyt olemme kolmen päivän ajan saaneet nauttia jääkarhujen vierailuista maagisessa arktisessa valossa. Yksi karhu tuli aivan laivan viereen. Hyvissä olosuhteissa olemme voineet viedä maihin Sirius-partion tarvikkeita ja laivan Lynx-helikopterilla olemme lentäneet jääpeitteen yli Daneborgiin hakemaan ruokaa ja varusteita. Juuri nyt kaikki näyttää todella hyvältä, ja edessä on vielä upea retki pohjoiseen Dovenlahdelle.

20.–21. PÄIVÄ TUNTEMATON MAA

Paikka, jossa vain harvat ovat käyneet ja jossa ei tulevaisuudessakaan ole ruuhkaa. Viisi Sirius-partion jäsentä lähtivät kohti syrjäistä vuoristoaluetta Kuningatar Louisen maalla. Paikalla on käynyt vain muutama retkikunta, eikä sinne edes pääse ilman helikopteria. Lensimme jäätikön reunaa kauniiden maisemien yli. Edessä siinsivät autio maailma ja korkeat huiput – jännitys tiivistyi! Upea päivä päättyi siihen, että veimme tarvikkeita Ålborghusiin.

Viimeinen viikko kului työn touhussa, ja meitä suosi hyvä sää. Jälleen kerran saimme todeta, että valokuvaamisessa kärsivällisyys tuo tulosta. Kovassa vauhdissa ja ankaran tuulen tuivertaessa olemme pitäneet kamerasta erityisen tiukasti kiinni silmiemme nauttiessa uskomattoman hienoista kohteista! Olimme tosi onnellisia saadessamme kuvata helikopterin avoimen oven läpi arktista seutua, josta niin paljon pidämme! Matkan viimeiset pari päivää olivat kiireisiä, ja nyt olemme taas kotona Tanskassa.

Nyt alamme valikoida sopivia kuvia lähes 15 000 otoksestamme, joista laaditaan yhdessä National Geographic -lehden kanssa ensimmäinen artikkeli Koillis-Grönlannin kansallispuistosta. Lopuksi haluamme lähettää suuret kiitokset puolustusvoimien Arktisk Kommando -osastolle, Knud Rasmussen- ja Thetis-tutkimusaluksille sekä Sirius-partiolle fantastisesta yhteistyöstä! Samoin kiitos teille kaikille, jotka olette seuranneet meitä täällä Facebookissa. Helle Olsen & Uri Golman

Artikkeli Koillis-Grönlannin kansallispuistosta ilmestyy vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla, ja toivomme teidän kaikkien lukevan sen.

Voit lukea lisää Uri Golmanin ja Helle Olsenin matkoista ja työstä wildexplorer.com -sivustossa. Kuvaajien kokemuksia voi seurata myös Facebookissa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...