Juristista šamaaniksi

Tapasin Doržijevin myöhemmin hänen karussa, himmeästi valaistussa toimistossaan Tengerin päämajassa Burjatian rauhallisen pääkaupungin Ulan-Uden laitamilla. Matalan puurakennuksen edessä seisoi joulukuusen muotoiseksi veistetty patsas, joka oli koristeltu sinisillä lipuilla, hirvensarvilla ja karhun pääkallolla.

torstai 3. tammikuuta 2013

Tapasin Doržijevin myöhemmin hänen karussa, himmeästi valaistussa toimistossaan Tengerin päämajassa Burjatian rauhallisen pääkaupungin Ulan-Uden laitamilla. Matalan puurakennuksen edessä seisoi joulukuusen muotoiseksi veistetty patsas, joka oli koristeltu sinisillä lipuilla, hirvensarvilla ja karhun pääkallolla.

"Kun alkaa vaipua transsiin, tuntee jonkinlaisen energisen voiman lähestyvän", hän sanoi ääni kohoten. "Sitä ei voi nähdä – se on kuin sumun peittämä ihmishahmo. Kun se tulee vielä lähemmäs, voi erottaa, että tulija on henki. Joku, joka eli kauan sitten. Hän valtaa kehon, ja oma tietoisuus häviää", Doržijev jatkoi. "Tietoisuus menee johonkin kauniiseen paikkaan. Sitten henki ottaa ruumiin kokonaan valtaansa. Kun asiat on hoidettu, se lähtee, ja oma tietoisuus palaa. Sen jälkeen on valtavan väsynyt – palautuminen kestää todella pitkään."

Ennen šamaaniksi tulemistaan Doržijev työskenteli juristina oikeusministeriössä, mitä ei ole lainkaan vaikea kuvitella, kun katsoo hänen hillittyä ja järkevää olemustaan. "Minulla oli aina valkoinen kauluspaita ja solmio", hän sanoi. "Sain hyvää palkkaa.” Kaksitoista vuotta sitten, kun hän oli 34-vuotias, häneen iski niin kutsuttu "šamanistinen tauti" – pitkäkestoinen voimakkaiden psyykkisten, ammatillisten, henkilökohtaisten tai fyysisten vaikeuksien aika, jolloin henget uskomuksen mukaan lähettävät merkkejään. Ongelmat jatkuvat, kunnes henkilö antaa periksi ja tarttuu šamaanin viittaan.

"Päätäni särki, ja selkäni oli kipeä. Koska olen varsin rationaalinen ihminen, menin lääkäriin", Doržijev kertoo. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt hänestä mitään vikaa. "Koin syyllisyyttä, ikään kuin olisin teeskennellyt vaivoja." Piina jatkui neljä vuotta, kunnes eräs šamaaniystävä vaipui transsiin puhdistaakseen hänet. Rituaalin aikana henget paljastivat, että Doržijev on yksi valituista. Hän on toiminut šamaanina nyt kahdeksan vuotta, ja kivut ovat hävinneet.

Doržijev oli mukana perustamassa Tengeriä vuonna 2003, koska hän halusi olla osa yhteisöä. Järjestöä on kuitenkin viime aikoina arvosteltu ankarasti. On ollut sanomatta selvää, etteivät šamaanit vaadi palveluksistaan rahaa, mutta joukko nimekkäitä burjatialaisia šamaaneja on syyttänyt Tengerin jäseniä kohtuuttomien palkkioiden perimisestä ja julkisuuden tavoittelusta, koska järjestö pistää pystyyn sirkusmaisia näytöksiä vaikutuksille alttiin yleisön iloksi. Koko šamanistinen yhteisö on täynnä kuppikuntia ja kilpailevia näkemyksiä, joten osa pahoista puheista voidaan pistää myös kateuden piikkiin.

"Meille ei makseta palkkaa – tulemme toimeen sillä, mitä ihmiset päättävät meille antaa”, Doržijev sanoi. Minun läsnä ollessani hän näyttää ottavan tehtävänsä hyvin vakavasti, enkä missään vaiheessa nähnyt hänen pyytävän asiakkailtaan rahaa. Hän, hänen vaimonsa Tatjana ja heidän kaksi poikaansa ja tytär asuvat vaatimattomassa kaksiossa rakennuksessa, jossa Tatjana toimii talonmiehenä. ”Kyllä me pärjäämme. Rahat riittävät leipään", hän sanoi nauraen.

Monien mielestä pelkkä ajatus šamanistisesta järjestöstä vaikuttaa oudolta tai jopa vääräoppiselta, koska šamaaneja on yleensä ollut vain maaseudulla, missä he ovat toimineet yksinään kylissä tai heimoissa. Tengerin jäsenet puolestaan sanovat, että jos he eivät olisi rekisteröityneet yhdistykseksi, kommunismin murtumisen jälkeen vahvistuneet valtavirran uskonnolliset yhteisöt olisivat jyränneet heidät.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...