Šamanismi kulttuurisena liikkeenä

Šamanismi on muutakin kuin hengellistä uudelleensyntymistä ja kannattavaa liiketoimintaa. Se on palvellut myös Burjatian alkuperäiskansojen kulttuurien elpymisen katalyyttina neuvostoajan jälkeen. Maailman syvin järvi Baikal on yksi Siperian pyhimmistä paikoista, ja sen rannalla sain nähdä, miten šamanismi ilmaisee itsemääräämisoikeutta – seremonia on burjaattien burjaateille järjestämä.

torstai 3. tammikuuta 2013

Šamanismi on muutakin kuin hengellistä uudelleensyntymistä ja kannattavaa liiketoimintaa. Se on palvellut myös Burjatian alkuperäiskansojen kulttuurien elpymisen katalyyttina neuvostoajan jälkeen. Maailman syvin järvi Baikal on yksi Siperian pyhimmistä paikoista, ja sen rannalla sain nähdä, miten šamanismi ilmaisee itsemääräämisoikeutta – seremonia on burjaattien burjaateille järjestämä.

Burjaatit kuuluvat mongolikansoihin, ja šamanismin ohella he harjoittavat myös buddhalaisuutta ja kristinuskoa. Suunnilleen 300 vuotta sitten pitkin Euraasiaa laajentunut Venäjän keisarikunta nielaisi heidät sisäänsä. Neuvostoaikoina he menettivät monien muiden alkuperäiskansojen tapaan ison osan väestöstään, ja heidän kulttuurinsa tukahdutettiin. Nyt burjaatit muodostavat Burjatian tasavallan väestöstä vain vajaan kolmanneksen.

Baikalin aallot liplattivat pienen harjanteen takana ja taivas riippui niin matalalla, että tuntui kuin pilvenhattaraa voisi nykäistä vähän kurottamalla. Kolme vihreään, purppuraiseen ja siniseen kaapuun pukeutunutta šamaania oli kokoontunut pyytämään hengiltä runsasta satoa ja yhtenäisyyttä. He astuivat sivummalle, mumisivat lähes huomaamattomasti loitsujaan ja pirskottivat maitoa ja vodkaa pieneen nuotioon. Kukaan ei vaipunut transsiin eikä sädehtinyt henkisyyttä, kuului vain kuiskattuja rukouksia ja nuotioon osuvien pisaroiden sihinää.

Vieressäni seisoi Petr Ažunov, elohopeamainen menninkäinen poninhäntineen ja takkuisine partoineen. Hän oli paitsi šamaani, myös antropologi. Hänelle šamanismi on yhtä lailla poliittista kuin uskonnollistakin toimintaa – pyrkimys parantaa burjaattien kansallistuntoa Venäjän hegemonian jälkeen. Ažunovin mukaan tällaiset rituaalit piti kommunismin aikaan järjestää joskus keskellä yötä. Moni paikallinen kommunistivirkamies kuitenkin suvaitsi šamanismia, ja kävipä osa heistä itsekin šamaanien pakeilla.

"Moskova pelkää kaltaisiamme aitoja šamaaneja", Ažunov sanoi. "Muslimeja pystyy kontrolloimaan, buddhalaisia pystyy kontrolloimaan, samoin Tengerin kaltaisia järjestöjä – mutta ei aitoja šamaaneja." Hän uhrasi maahan muutaman tipan paikallista juomaa tarasunia – kirpeää maidosta käymisteitse tehtyä juomaa – ennen kuin siemaisi sitä itse.

Ažunov on traditionalisti, jonka mielestä naiset eivät saa olla mukana tietyissä šamanistisissa riiteissä. ”Valokuvaajasi Carolyn ei voi kuvata tätä seremoniaa”, hän pahoitteli. "Naisilla on aina vaarana epäpuhtaus."

Muutaman sadan metrin päässä, toisessa pyhässä paikassa, tapasimme Carolyn Draken kanssa kolme šamaaninaista oman rituaalinsa parista. Ryhmän johtonainen, keltaiseen huiviin, punaisiin housuihin ja kiliseviin kaulakoruihin sonnustautunut Ljudmila Lozovna Lavrentijeva nauroi ajatukselle, jonka mukaan vain miehet voisivat olla šamaaneja. "Burjaatit uskovat, että kerran kauan, kauan sitten, lentävä kotka näki raskaana olevan naisen nukkumassa puun alla ja täytti hänet pyhällä hengellä. Nainen synnytti pojan, josta tuli šamaani. Siinäs kuulit; ensimmäinen šamaani oli itse asiassa nainen", hän sanoi silminnähden tyytyväisenä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...