Yhä useampi ryhtyy šamaaniksi

Mieltä, ruumista ja sielua henkien avulla hoitavia šamaaneja on yhä enemmän. Lue mongolialaisesta Nerguista, joka on perso vodkalle, ja siperialaisesta Oleg Doržijevista, joka on perustanut šamaanien yhdistyksen.

torstai 3. tammikuuta 2013 teksti David Stern

Nergui seisoi keskellä huonetta keinahdellen sivulta toiselle ja lauloi loitsuaan: "Suuri taivas, tule tänne." Hänen silmänsä olivat kiinni, ja kourissaan hän puristi värikkäitä kankaisia nauhoja. Hänen äänensä oli karhea, ja loitsun melodia toisti itseään: "Oi, suuri sininen taivas, oma peitteeni, tulethan luokseni."

Nergui on mongolialainen miespuolinen šamaani eli böö. Hän pitää itseään näkyvän maailman ja henkien ja jumalten näkymättömän maailman välikappaleena. Hänen kaltaisiaan mystisiä hahmoja näkee jatkuvasti enemmän eri puolilla Mongoliaa, Keski-Aasiaa ja Siperiaa, ja heidän karismaattisille rituaaleilleen riittää joukoittain vastaanottavaista yleisöä.

Mietiskelyn ja loitsimisen jälkeen Nergui vaipui transsiin, tilaan, jossa näkymättömän maailman henki voi tulla hänen ruumiiseensa. "Oi henkeni, ratsastaisin vaikka kymmenellä mongolialaisella lehmällä päästäkseni luoksesi. Oi anna kultaisen käen opastaa minut hengen luo."

Meitä oli kahdeksan ihmistä istumassa jakkaroilla ja metallisängyillä yhden huoneen puumökin seinänvierillä Nerguin ympärillä. Oli marraskuun puoliväli, ja ulkolämpötila oli toistakymmentä astetta pakkasen puolella. Kello oli juuri vierähtänyt yli puolenpäivän, joka kantaa kiinalaisessa eläinajanlaskussa nimeä "hevosen tunti". Nerguille keskipäivä on otollisin hetki lähteä matkalle toiseen maailmaan.

"Suden taivas, auta minua. Tänne on tullut apua tarvitseva mies, jolla on rauha sydämessään. Suuri taivas, tulethan tänne."

Nergui on heiveröinen ja vaatimattoman oloinen mies, jolla on kurttuiset kasvot. Hänellä oli parta ajamatta ja yllään keltaisella vyöllä koottu ankeanruskea del – perinteinen mongolialainen kaapu – ja kaulassa sininen silkkinauha. Kauhtuneet siniset samettihousut pilkottivat kaavun raoista. Jalassa hänellä oli hänelle varta vasten tehdyt poronnahkaiset šamaanisaappaat.

Hän kuuluu darhadeihin, yhteen Pohjois-Mongolian etnisistä ryhmistä. Darhadeja on tällä hetkellä noin 20 000, ja he noudattavat yhä pitkälti perinteistä paimentolaiselämäntapaa: esimerkiksi Nerguin arkityöt koostuvat lehmien, vuohien, lampaiden ja hevosten hoidosta. He myös harjoittavat šamanismia puhtaimmillaan: se on olennainen osa heidän elämäänsä. Alueen syrjäisyys selittää osaltaan sen, miksi ani harva asia on muuttunut.

Tänne pääseminen edellytti poukkoilevaa lentomatkaa Mongolian pääkaupungista Ulan Batorista ja luita murjovaa 13 tunnin automatkaa yli jäisten jokien, läpi hyisten vuoristosolien ja poikki lumisen tundran huteralla, neuvostoaikaisella pikkubussilla.

Teema

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...