Bangladesh on haasteiden maa

Kansoitamme maapalloa seitsemän miljardin yksilön voimin, mutta Bangladeshissa tuntuu välillä siltä kuin puolet tuosta joukosta olisi pakkautunut maan 147 000 neliökilometrille. Pääkaupunki Dhaka on niin täynnä ihmisiä, että jokainen puisto ja polkukin on asunnottomia pullollaan. Varhaisaamun usvassa kävely on yhtä vuodekyhäelmien ja nukkuvien lasten muodostamaa esterataa.

Myöhemmin päivällä kaupungin höyryävät kadut ja kujat täyttyvät noin 15 miljoonan ihmisen synnyttämästä kaaoksesta. Valtaosa seisoo liikenneruuhkissa. Kaiken kolinan ja hälinän keskellä kulkee pieni armeija bengalikerjäläisiä, vihanneskauppiaita, popcorninmyyjiä, rikshakuskeja ja rihkamakauppiaita. Ympäröivä maaseutu on laajaa, vetistä ja tasaista tulvatasankoa, joka sekin on tupaten täynnä ihmisiä. Paikoissa, joissa voisi kuvitella saavansa olla hetken yksin, on aina ihmisiä. Bangladeshissa ei ole yksinäisiä korpiteitä.

Eihän sen mikään yllätys pitäisi olla, sillä Bangladesh on yksi maapallon tiheimmin asutetuista maista. Siellä on enemmän asukkaita kuin pinta-alaltaan huomattavasti mahtavammalla Venäjällä. Se on paikka, jossa yksikään 164 miljoonasta asukkaasta ei puhtaan matemaattisesti ajatellen voi koskaan olla täysin yksin. Siinä on vähän totuttelemista.