Kyse on rytmistä

Ehkäpä nykyajan unettomuusepidemia johtuu siitä, että olemme unohtaneet nukkumisen taidon. Muinoin ihmiset menivät yöpuulle auringon laskiessa ja nousivat ylös aamun taas koittaessa. Talvikuukausina, kun lepoaikaa oli yllin kyllin, esi-isämme saattoivat nukkua jaksoittain. Kehitysmaissa väki nukkuu monin paikoin yhä tähän tapaan. He menevät ryhmittäin nukkumaan ja nousevat yön mittaan aina välillä ylös. Jotkut nukkuvat ulkona, missä ilma on viileämpää ja auringonvalon vaikutus vuorokausirytmiin on suorempi.

Emory-yliopiston tutkijat Carol Worthman ja Melissa Melby julkaisivat vuonna 2002 vertailevan tutkimuksen nukkumistavoista erilaisissa kulttuureissa. Heidän havaintojensa mukaan esimerkiksi eräissä Kalaharin ja Kongon demokraattisen tasavallan keräilijäkulttuureissa ”nukkumisen ja valveillaolon väliset rajat ovat hyvin häilyviä”. Erityistä nukkumaanmenoaikaa ei ole, eikä ketään komenneta nukkumaan. Nukkujat nousevat, jos keskustelu tai musiikkituokio havahduttaa heidät ja kuulostaa mielenkiintoiselta. He saattavat osallistua toimintaan hetken ajan ja torkahtaa jälleen.

Teollisuusmaissa kukaan ei nykyisin nuku vastaavaan tapaan ainakaan tieten tahtoen. Menemme jotakuinkin määrättyyn aikaan nukkumaan ja nukumme yksin tai kumppanimme kanssa pehmeillä vuoteilla vällyjen välissä. Nukumme keskimäärin noin puolitoista tuntia vähemmän kuin vielä vuosisata sitten. Osa nykyajan epideemisestä unettomuudesta johtuukin todennäköisesti vain siitä, ettemme suostu kiinnittämään huomiota biologiaamme. Teini-ikäisten luonnollinen unirytmi edellyttäisi pitkiä aamu-unia, mutta niin vain koulu kutsuu monia jo kahdeksalta. Aamulla hirsiä vetelevällä yövuorolaisella on vastassaan kehon muinaiset rytmit, jotka piiskaavat ylös metsästämään tai keräilemään valoisaan aikaan. Hänellä ei kuitenkaan ole valinnanvaraa.

Taistelemme näitä voimia vastaan omaksi turmioksemme. Helmikuussa 2009 Newarkista Buffaloon matkalla ollut matkustajakone syöksyi maahan, ja kaikki koneessa olleet 49 ihmistä ja yksi sen alle jäänyt kuolivat. Koneen perämies ja luultavasti kapteenikin olivat nukkuneet onnettomuutta edeltäneenä vuorokautena vain pätkittäin. Yhdysvaltain liikenneturvallisuus­viraston lausunnon mukaan heidän suoritus­kykynsä ”oli todennäköisesti heikentynyt väsymyksen vuoksi”. Tällaiset uutiset raivostuttavat Harvardin Charles Czeisleriä. Hän sanoo, että ympärivuorokautinen valvominen tai tyytyminen viikon ajan viiden tunnin yöuniin vastaavat yhden promillen alkoholipitoisuutta veressä. Nykyajan yritysmaailmassa kuitenkin ylistetään tällaisia suorituksia. ”Ei kukaan sanoisi, että ’tässäpä oiva työntekijä! Hän on jatkuvasti humalassa!’” kirjoitti Czeisler vuonna 2006 Harvard Business Review -lehdessä.

Vuonna 2004 Czeisler alkoi julkaista lääketieteen lehdissä artikkelisarjaa, joka perustui hänen ryhmänsä tekemään vuorotyötutkimukseen. Tutkimuksen kohderyhmään kuului 2700 erikoistumisvaiheessa olevaa nuorta lääkäriä, jotka tekivät jopa 30-tuntisia vuoroja kahdesti viikossa. Czeislerin tutkimus paljasti, että univelkaan liittyy huomattavia kansanterveydellisiä riskejä. ”Tiedämme, että joka viides ensimmäistä vuotta erikoistuva lääkäri myöntää tehneensä väsymykseen liittyvän virheen, josta on ollut vahinkoa potilaalle”, hän kertoi minulle keväällä 2009. ”Joka kahdeskymmenes myöntää tehneensä väsymykseen liittyvän virheen, joka on johtanut potilaan kuolemaan.”

Kun Czeisler julkaisi tietonsa, hän odotti sairaaloiden kiittelevän, mutta monet asettuivatkin puolustuskannalle. Hän pelkää, ettei asialle tehdä mitään, ennen kuin työnantajat alkavat ottaa unettomuuden ja väsymyksen tosissaan. ”Oma vakaa käsitykseni on, että jonain päivänä nykykäytäntöä pidetään barbaarisena.”

Entäpä sitten siesta? Perinteisen siestan pitohetki osuu vuorokausirytmissämme yksiin lounaan jälkeisen uuvahduksen kanssa, ja tutkimusten mukaan nokosista nauttivat ihmiset ovat tuotteliaampia, ja myös heidän riskinsä kuolla sydänsairauteen saattaa olla keskimääräistä pienempi. Siestaa ovat tehneet tunnetuksi etenkin espanjalaiset, mutta valitettavasti harvan nykyespanjalaisen työpaikka on niin lähellä kotia, että päivätorkuille voisi painua omaan sänkyyn. Niinpä moni hyödyntää iltapäivätauon menemällä joukolla pitkälle lounaalle. Koska lounastaukoon uppoaa parisen tuntia, espanjalaiset eivät pääse lähtemään töistä ennen iltaseitsemää tai -kahdeksaa. Eivätkä he sittenkään välttämättä mene kotiin, vaan nauttimaan drinkkejä tai illallista.

Espanjalaiset ovat kuitenkin alkaneet suhtautua unenpuutteeseen vakavasti. Tätä nykyä poliisit kysyvät vakaviin liikenneonnettomuuksiin joutuneilta kuskeilta, kuinka pitkään he ovat edellisenä yönä nukkuneet, ja hallitus lyhensi hiljattain valtion virastojen työaikoja, jotta väki menisi aiemmin kotiin.

Espanjalaisia eivät ole innoittaneet väsymyksen vastaiseen taisteluun niinkään Länsi-Euroopan rumimpiin lukeutuvat onnettomuustilastot kuin heikko tuottavuus. Naapureihinsa verrattuna espanjalaiset kuluttavat töihinsä enemmän aikaa mutta saavat silti vähemmän aikaan. ”Töissä oleminen on eri asia kuin töiden tekeminen”, luennoi 68-vuotias liikemies Ignacio Buqueras y Bach hiljattain madridilaisessa sanomalehdessä. Buqueras on espanjalaisia aiemmin petiin ajavan liikkeen eturivissä. ”Meidän on aina välillä pistettävä silmät kiinni”, hän sanoi minulle. ”Me emme ole koneita.”

Vuonna 2006 Buquerasin perustama muutoskomissio sai virallisen aseman Espanjan hallinnossa. Sain vuonna 2008 seurata komission kokousta Espanjan parlamentin alahuoneen sivurakennuksessa. Koko joukko espanjalaisia nimimiehiä oli saapunut todistamaan ongelman laajuudesta. He puhuivat väsyneiden työntekijöiden aiheuttamista onnettomuuksista, espanjalaisnaisten uupumuksesta pitkien työpäivien ja kotitöiden puristuksissa sekä lapsista, jotka eivät saa nauttia tarvitsemiaan 10–12 tunnin yöunia. Jäseniä kehotettiin ottamaan yhteyttä televisioyhtiöihin ja kysymään, voisiko suosikkiohjelmien lähetysaikoja aikaistaa.

Buqueras piti kokousta vauhdissa kehottamalla puhujia ”sähketyyliseen ilmaisuun”. Huone oli kuitenkin hämärä ja lämmin. Joidenkin kuulijoiden päät alkoivat ensin nuokahdella, ja lopulta heidän silmänsä painuivat kokonaan kiinni ja esityslistat putosivat syliin, kun he alkoivat maksella maansa univelkoja. 

• Edellinen Sivu 4 / 4