Kyläläiset vastaavat vesihankkeesta

WaterAid työskentelee myös Foron kaltaisissa kylissä, joihin kukaan ei ole koskaan aiemmin onnistunut luomaan vesijärjestelmää. He hyödyntävät kestäväksi koeteltuja menetelmiä, joista yksi esimerkki on hiekkavallin rakentaminen muutoin pois huuhtoutuvan sadeveden talteen saamiseksi ja suodattamiseksi, sekä uusia ideoita, kuten käymälöitä, jotka tuottavat metaanikaasua uuden yhteiskeittiön käyttöön. Varsinainen innovaatio piilee kuitenkin siinä, että WaterAidin hankkeissa tekniikka on vain osa ratkaisua. Aivan yhtä tärkeää on saada paikallisyhteisöt mukaan suunnittelemaan, rakentamaan ja huoltamaan uusia vesijärjestelmiä. Aina ennen hankkeen käynnistämistä WaterAid pyytää kyläläisiä muodostamaan seitsemän hengen WASH-komitean, jonka jäsenistä neljän pitää olla naispuolisia. Komitea suunnittelee vesi-, sanitaatio- ja hygieniahankkeet yhdessä WaterAidin kanssa ja valjastaa kylän mukaan rakennustöihin. Komitea myös vastaa hankkeen jatkosta ja johtamisesta.

Konsolaiset ovat kuuluisia ahkeruudestaan ja siten yksi Konson harvoista vahvuuksista vedensaannin järjestämisessä. Orbeshon kylän asukkaat jopa rakensivat omin voimin tien, jotta porauskalusto saataisiin kylään. Viime kesänä heidän joen rantaan asennettuun pumppuunsa lisättiin moottori, jotta laite jaksaa puskea vettä lähivuoren huipulle rakennettuun tekoaltaaseen. Sieltä painovoima kuljettaa veden putkia pitkin huipun toisella puolella oleviin kyliin, joiden asukkaat ovat kukin antaneet muutaman sentin hankkeen rahoittamiseen. He ovat olleet mukana myös sementin teossa ja rakennuskivien keruussa, ja nyt he kaivoivat ojia vesiputkille.

Kaukaa katsottuna he näyttivät kirjavalta käärmeeltä: 200 ihmistä, joista suurin osa oli naisia, muodosti rinteeseen kiemurtelevan jonon pumpulta tekoaltaan suuntaan. Muutamia miehiä oli auttamassa putkien laskemisessa kaivantoihin. Näkymä oli lähes juhlava ja edistystä huokuva. Joka päivä paikalle oli tullut satoja ihmisiä uhraamaan aamun tunnit kaivamiseen, ja käärme eteni päivä päivältä ylemmäs.

Vesipumpun asentamisen haasteet ovat yleensä teknisiä, mutta hygieniavalistuksessa kohdataan aivan toisenlaisia ongelmia. Water-Aid on kouluttanut kaksi Foron kyläläistä hygienian sanansaattajiksi. Toinen heistä, Wako Lemeta, pistäytyy kylään ja kysyy Binayon mieheltä Guyo Jaltolta, saisiko hän tarkastaa heidän vesikanisterinsa. Jalto opastaa miehen majaan, jossa kanistereita säilytetään. Lemeta avaa yhden astian korkin, nuuhkaisee ja nyökkää sitten hyväksyvästi. Perhe käyttää WaterGuard-klooripuhdistetta, jota viranomaiset alkoivat jakaa viimeisimmän tautiepidemian alussa. Lemeta tarkistaa myös, onko perheellä käymälää, ja puhuu kyläläisille juomaveden keittämisen, käsien pesun ja säännöllisen peseytymisen eduista. Monet ovatkin muuttaneet tapojaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi käymälöiden käyttö on yleistynyt alueella kuudesta prosentista 25:een sen jälkeen kun WaterAid alkoi työskennellä alueella joulukuussa 2007. Helppoa tapojen muuttaminen ei kuitenkaan ole. ”Kun kehotan heitä käyttämään saippuaa, he sanovat että ’anna rahaa sen ostamiseen’.”

Samanlaisia ongelmia on ratkottava avustusryhmän lähdön jälkeenkin, jotta toimivuus säilyy. WaterAid ja muut hankkeita onnistuneesti toteuttavat tahot uskovat, että käyttömaksu – korkeintaan sentti kanisterilta – on avain pitkän tähtäimen onnistumiseen. Maksut menevät kylän WASH-komitealle, joka puolestaan maksaa kertyneillä varoilla varaosat ja korjaukset.

Vesi ja raha ovat jo pitkään olleet hankala yhdistelmä. Surullisenkuuluisa esimerkki löytyy vuodelta 1999 Boliviasta, missä hallitus solmi monikansallisen yhtiön kanssa 40 vuoden sopimuksen Cochabamban kaupungin vesihuolto- ja puhtaanapitopalveluista. Korkeiden hintojen nostattamat protestit ajoivat yhtiön lopulta pois ja kiinnittivät huomiota vesihuollon yksityistämisen ongelmiin. Liikeyritykset, jotka ottavat julkisia vesijärjestelmiä hoidettavakseen taloudellisen voiton toivossa, eivät kovin helposti innostu liittämään syrjäisiä taloja viemärijärjestelmiinsä tai hinnoittelemaan vettä niin, että köyhilläkin olisi siihen varaa. Jonkun on maksettava vedestä. Vaikka sitä pulppuaa maasta, putkia ja pumppuja ei sikiä mistään itsekseen. Siksi kunnallisetkin vesilaitokset veloittavat vedenkäytöstä. Useimmiten veden toimittaminen on kalleinta syrjäisiin, harvaan asuttuihin ja kuivuuden piinaamiin kyliin – niihin, joiden asukkailla on vähiten varaa maksaa siitä.

Päätösvalta on ratkaisevassa asemassa. Esimerkiksi Konson kylien asukkaat omistavat pumppunsa ja tekevät kaikki niitä koskevat päätökset itse. Äänestyksellä valitut komiteat päättävät käyttömaksuista, joilla katetaan huolto- ja ylläpitokulut. Kukaan ei tunnu valittavan asennuskuluista tai hakevan voittoa. Kyläläiset sanoivat oivaltaneensa muutamassa viikossa, että he saavat vettä halvalla. Noin sentti kanisterilta on pieni hinta siitä, ettei heidän enää tarvitse uhrata tunteja vedenhakuun eikä aikaa, rahaa ja ihmishenkiä sairauksiin.

Miten aylito binayon elämä muuttuisi, jos hänen ei enää tarvitsisi lähteä joelle vedenhakuun? Kaukana Forosta on rotko, jossa on 120 metriä syvä kaivo. Se ei näyttänyt kovin kummoiselta, sillä pusikoiden keskellä näkyi vain betoninen laatikko, jonka suojaksi oli kumottu kanisteri. Suunnitelmien mukaan kaivolle asennettaisiin kuitenkin pian moottoroitu pumppu, joka puskisi vettä rinnettä ylös tekoaltaaseen. Sitten painovoima toisi sen alas seudun kylien vesihanoihin. Foroon tulisi kaksi yhteishanaa ja yksi suihku peseytymistä varten. Jos kaikki sujuisi hyvin, Binayolla olisi pian puhdasta vettä sylkevä hana kolmen minuutin päässä kotoa.

Kun pyysin häntä kuvittelemaan, millaista uusi, helpompi elämä olisi, hän sulki silmänsä ja alkoi luetella askareita. Hän menisi pelloille miehensä avuksi, keräisi ruohoa vuohille, laittaisi ruokaa perheelleen ja pitäisi kotipesän puhtaana. Hän viettäisi aikaa poikiensa kanssa. ”En tiedä, voinko uskoa moisen toimivan. Me olemme vuoren huipulla, ja vesi on kaukana alhaalla”, hän pohtii. ”Jos se kuitenkin toimii, olen erittäin, erittäin onnellinen.”

Kysyn, mitä hän toivoo perheelleen, ja hänen vastauksensa on pakahduttavan vaatimaton: hän toivoo perheensä selviävän nälänhädästä ja tautien uusimmasta aallosta ja pääsevän takaisin vanhaan, niukkaan elämäänsä. Hän ei unelmoi. Hän ei ole koskaan tohtinut ajatella, että elämä voisi muuttua paremmaksi.

• Edellinen Sivu 3 / 3