Kuka kadotti partansa?

Kiehtovan näköisen luonnonilmiön takana ei ni­mittäin ole taian hiventäkään vaan puhdasta fysiikkaa. Lämpötilan on oltava jäätymispisteen tietämissä, jotta näin tuuheita jääkuiturakennelmia voi ylipäänsä syntyä.

Kuurapartoja esiintyy vain kuolleissa, mä­rissä oksissa ja kannoissa, ja kaikkein yleisimmin niitä tavataan pyökeissä ja muissa leh­tipuissa, joiden kuori on jo irronnut. Jääkuitujen synnyn salaisuus piilee kylmän veden fysikaalisissa ominaisuuksissa.

Kuten tiedetään, kaikkien aineiden tilavuus tapaa pienentyä niiden jäähtyessä. Veden kohdalla lämpötilan lasku kuitenkin pienentää tilavuutta vain neljään celsius­asteeseen saakka, ja kylmetessään edelleen vesi alkaa jälleen laajentua.

Jäätymispisteen saavutettuaan oksan ulkopinnan tun­tumassa oleva vesi jäätyy ja työntyy läpi puun huokosista, kun sisempänä oleva vesi alkaa sekin jäätyä ja siksi laajentua. Ilmiön jatkuessa voi syntyä jopa kymmenen senttimetrin mittaisia jääkuituja.