Vieras pinnalta

Meksikossa asuva brittikuvanveistäjä Jason deCaires Taylor kaavailee karibialaisesta installaatiostaan kaikkiaan 420 neliömetrin laajuista, jolloin siitä tulisi ”yksi maailman suurimmista ja kunnianhimoisimmista vedenalaisista vetonauloista”. Taiteilija toivoo työnsä auttavan saastumisen, lämpötilan nousun ja liikakalastuksen rasittamia riuttoja saamaan hieman rauhaa vuosittaisilta noin 750 000 turistilta.

”Olemassa oleviin riuttoihin kohdistuu kova paine”, sanoo Taylor National Geographic Newsille. ”Siksi tähän projektiin liittyy myös pyrkimys saada osa ihmisistä vierailemaan luonnollisten riuttojen sijaan keinotekoisten riuttojen luona.”

Kopioita elävistä ihmisistä

Kuva: Jason deCaires Taylor
Hiljainen evoluutio -nimisen patsasjoukon malleina ovat toimineet elävät, lähinnä paikalliset ihmiset, kuten tämä meksikolainen puuseppä nimeltä Lucky, sanoo Taylor. Mallien ikähaitari ulottuu kolmivuotiaasta Santiago-pojasta 85-vuotiaaseen nunna Rosarioon, ja joukossa on niin kirjanpitäjä ja joogaopettaja kuin akrobaattikin. Tiiviin ihmisjoukon on tarkoitus kuvastaa sitä, ”kuinka me kaikki joudumme kohtaamaan suuria kysymyksiä, jotka liittyvät ympäristöön ja ympäristövaikutuksiimme”, kerrotaan museon tiedotteessa.

Koti koralleille ja kaloille

Kuva: Jorge Silva, Reuters
Veistokset on tehty merisementistä, joka vetää puoleensa korallikasvustoja, sanoo Jason deCaires Taylor, ja korallit taas houkuttelevat kaloja ja muita merieläimiä asettumaan riutalle. ”Patsaiden luona elää jo nyt luullakseni tuhatta eri kalalajia. Siellä on hummereita, isoja keisarikalaparvia ja paksuja leväkasvustoja, jotka asettuvat paikalle ensimmäisten joukossa.”

Puhaltava patsas

Kuva: Jason deCaires Taylor
Brittiläisen kielitieteiden professorin mukaan veistetty ”Sarah” on Jason deCaires Taylorin mukaan ainoa Hiljaisen evoluution patsas, jolla on keinokeuhkot. Sukeltajat voivat täyttää keuhkot joko puhaltamalla kuplia patsaan selässä olevaan reikään tai käyttämällä kaasusäiliöitään, minkä jälkeen ilma pakenee hitaasti patsaan suusta. Betonihahmojen ulkonäkö muuttuu vähitellen, kun koralli ja muu merielämä ottaa ne haltuunsa, ja se kaikki kuuluu Taylorin visioon. ”Elävien organismien asettumisen ja kiinnittymisen ihmisiin on tarkoitus muistuttaa meitä läheisestä luontoyhteydestämme ja siitä, että meidän pitäisi kunnioittaa luontoa”, kertoo museon tiedote.

Syvissä mietteissä

Kuva: Jorge Silva, Reuters
Näyttely vetää puoleensa yhä enemmän sukeltajia, ja alueen sukellusoppaat toivovat merenalaisen museon parantavan heidän liiketoimintaansa ja myös riuttojen terveyttä, tiedottaa museo.

”Tämä on täydellinen tasapainotilanne, jossa suojelemme riuttaa tuomalla turisteja luonnon pariin”, sanoo sekä Cancúnin meriseuraa että Museo Subacuático de Artea johtava Roberto Diaz National Geographic Newsille. ”Kaunistamme maailmaa taiteella ja kannamme samalla kortemme kekoon.”