Maahanmuuttoa ja maastamuuttoa

Kaikki ratkaisut, nokkelimmatkin, ovat vain väliaikaisia. Kasvun rajusta hidastumisesta huolimatta Bangladeshin väestö paisuu paisumistaan, ja maa menettää jatkossakin osia pinta-alastaan merelle. Missä kaikki ihmiset mahtuvat asumaan, ja mistä he saavat elantonsa?

torstai 26. toukokuuta 2011

Kaikki ratkaisut, nokkelimmatkin, ovat vain väliaikaisia. Kasvun rajusta hidastumisesta huolimatta Bangladeshin väestö paisuu paisumistaan, ja maa menettää jatkossakin osia pinta-alastaan merelle. Missä kaikki ihmiset mahtuvat asumaan, ja mistä he saavat elantonsa?

Miljoonittain bangladeshilaisia työskentelee jo nyt ulkomailla, joko Saudi-Arabian ja Yhdistyneen arabiemiirikunnan kaltaisissa maissa tai Intiassa, minne miljoonat ihmiset pakenivat vuonna 1971 Pakistania vastaan käytyä itsenäistymissotaa eivätkä koskaan palanneet. Sen jälkeisinä vuosikymmeninä rajan yli on luikahtanut miljoonia lisää, mikä on aiheuttanut yhteiskunnallisia levottomuuksia ja konflikteja.

Nyt vaikuttaa siltä, että Intia on sulkemassa rajojaan ja tehostamassa niiden valvontaa, kenties suojautuakseen esimerkiksi Washingtonin simulaatiossa kaavaillulta joukkomuutolta. Intia on rakentamassa rajalle 4 000 kilometriä pitkää turva-aitaa, ja turvallisuusjoukot ovat tavan takaa ampuneet hengiltä laittomia rajanylittäjiä. Uhrien perheiden haastattelujen perusteella ainakin osa tapetuista on ollut epätoivoisia nuoria, jotka ovat lähteneet etsimään keinoja auttaa perhettään taloudellisesti. Heitä on myös ammuttu, kun he ovat salakuljettaneet hindulaisuuden suojelemia nautoja Intiasta islaminuskoiseen Bangladeshiin, missä näistä eläimistä voi saada kolmisenkymmentä euroa päältä.

Jos ilmastonmuutos jonain päivänä sitten ajaa kymmenen miljoonaa pakolaista ylittämään rajaa Intian puolelle, ”liipaisinherkiltä intialaisilta rajavartijoilta loppuvat pian ammukset”, sanoo kenraalimajuri Muniruzzaman. Hänen mielestään kehittyneiden maiden – ei pelkästään Intian – pitäisi löysentää maahanmuuttopolitiikkaansa tulevaisuuden kauhukuvien torjumiseksi. Älykkäät, kunnianhimoiset ja hyvin koulutetut nuoret ihmiset laativat maastamuuttostrategioitaan eri puolilla Bangladeshia.

Eikä se ole välttämättä huono asia, sanoo kansanterveyden professori Mohammed Mabud. Hän uskoo, että panostus bangladeshilaisten koulutukseen auttaisi sekä saamaan maahan ammattitaitoisia työntekijöitä että kehittämään näistä nuorista muiden maiden janoamia siirtolaisia – järjestettäisiin siis hallittua aivovuotoa. Maastamuutto tukisi kansantaloutta; siirtolaisten kotiin lähettämät rahasummat muodostavat jo 11 prosenttia maan BKT:stä. ”Jos ihmisillä on mahdollisuus mennä vuosiksi ulkomaille töihin, tekemään kauppaa tai opiskelemaan, moni heistä jää sille tielleen”, hän sanoo. Kun ilmastonmuutos sitten iskee pahimmin, Bangladeshissa saattaisi olla 8–20 miljoonaa ihmistä vähemmän – jos hallitus tekee maastamuutosta nykyistä keskeisemmän prioriteetin.

Hallitusta näyttää kuitenkin kiinnostavan enemmän se, miten ilmastonmuutokseen sopeutuminen nivotaan osaksi kansallista kehitysstrategiaa. Se tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että maan ympäristöuhkia yritetään hyödyntää lisätukien saamiseksi teollisuusmailta. YK:n ilmastokokouksessa vuonna 2009 laaditussa Kööpenhaminan tekstissä teollisuusmaat ottivat tavoitteekseen tukea ilmastonmuutoksen eturintamassa olevien köyhien maiden ilmastotyötä 100 miljardilla dollarilla vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Monien bangladeshilaisten mielestä heidän osuutensa pitäisi heijastaa maan asemaa yhtenä kaikkein uhatuimmista.

”Ilmastonmuutoksesta on tullut eräänlaista liiketoimintaa, jossa liikkuu isoja rahasummia ja paljon asiantuntijoita”, sanoo Abu Mostafa Kamal Uddin, Bangladeshin ilmastonmuutosviraston entinen ohjelmajohtaja. ”Globaalin finanssikriisin aikaan maailman pankkeja pelastettiin biljoonilla dollareilla”, hän sanoo. ”Mitä vikaa on Bangladeshin köyhien ihmisten auttamisessa sopeutumaan tilanteeseen, jonka kehittymiseen meillä ei ole ollut osaa eikä arpaa?”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...