Avohakkuita ja uudismetsiä

Väkivaltaiset yhteenotot näyttäisivät olevan nyt ohi. Viikko sen jälkeen kun MRC oli hankkinut Pacific Lumberin, yhtiön pääjohtaja ja metsävastaava Mike Jani pyysi Faytä ja Holmia lähtemään paikallisten aktivistien kanssa mukaansa yhden punapuujätin juurelle Eeljoen rannalle vastapäätä Rio Delliä. Protestoijat olivat miehittäneet osaa alueen vanhasta metsästä jo vuosien ajan estääkseen PL:n hakkuut. Jani kertoi aktivisteille, että yhtiön uusien toimintaperiaatteiden mukaan puita ei kaadettaisi.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Väkivaltaiset yhteenotot näyttäisivät olevan nyt ohi. Viikko sen jälkeen kun MRC oli hankkinut Pacific Lumberin, yhtiön pääjohtaja ja metsävastaava Mike Jani pyysi Faytä ja Holmia lähtemään paikallisten aktivistien kanssa mukaansa yhden punapuujätin juurelle Eeljoen rannalle vastapäätä Rio Delliä. Protestoijat olivat miehittäneet osaa alueen vanhasta metsästä jo vuosien ajan estääkseen PL:n hakkuut. Jani kertoi aktivisteille, että yhtiön uusien toimintaperiaatteiden mukaan puita ei kaadettaisi.

”Vanhojen metsien puolesta on helppo taistella”, Lindsey Holm sanoi. ”Se on moraalinen kysymys, mustavalkoinen. Pelastakaa vanhat puut – uhanalainen laji. Selvä juttu.” Uudismetsän puolustajiksi ihmisiä on huomattavasti vaikeampi innostaa – siinä kun on enemmän kysymys ekosysteemin säilyttämisestä minimoimalla eroosio ja säilyttämällä lajisto samalla kun puuntuotanto maksimoidaan. Useimmat kalifornialaiset pitävät avohakkuita huonona metsänhoitona, koska ne ovat ruman näköisiä. Se ei kuitenkaan ole Holmin mielestä asian ydin, eikä hän olekaan täysin avohakkuita vastaan.

Ajatus siitä, että metsää voi hakata muutenkin kuin kokonaan, ei ole uusi. Pacific Lumber ei koskaan hakannut yli 70:tä prosenttia metsästä tai yhteensäkään enempää kuin yhtiön metsät vuodessa kasvoivat. Nämä periaatteet pitivät yli puolen vuosisadan ajan aina siihen asti, kunnes Charles Hurwitz hylkäsi ne. Nyt Jani lupaa, että uusi Humboldt Redwood Company ryhtyy toteuttamaan vanhoilla Pacific Lumberin mailla valikoivia hakkuita. Sen emoyhtiö MRC on jo ottanut Mendocinon piirikunnassa tavakseen hakata vuosittain kolmanneksen tai puolet vuotuisesta kasvusta valikoivilla hakkuutekniikoilla uhraten näin suuremmat lyhytaikaiset voitot pitkäaikaisen metsäsijoituksen hyväksi.

Nyt suurin punapuumetsien avohakkaaja on Green Diamond Resource Company. Yli 70 prosenttia sen 175 000 hehtaarista on muutettu yksimuotoisiksi metsiksi, jotka hakataan suunnilleen 50 vuoden välein.

”Me rakastamme tasaikäisiä metsiä”, sanoo Greg Templeton, yksi Green Diamondin metsänhoitajista. ”Sekä punapuut että douglaskuuset kasvavat nopeammin suorassa auringonvalossa.” Hän seisoi kuumalla, aurinkoisella rinteellä ja katseli ylpeänä, kun hakkuupartio pilkkoi 70-vuotiaan metsän 45–60-metriset punapuut järjestelmällisesti risu-, oksa- ja tukkikasoiksi.

Kalifornia pienensi 1990-luvulla avohakkuualan sallitun enimmäiskoon noin 32 hehtaarista 8–16 hehtaariin. Pahaa eroosiota aiheuttaneet raskaat traktorit on pitkälti korvattu kevyemmillä, telavetoisilla kourakuormaimilla. Kun tukkeja ei enää vedetä, maastoon ei jää raahausjälkiä – Cat-hakkuiden tunnusmerkkejä ja kutujokien tuhoajia. Jyrkiltä rinteiltä rungot hilataan pois vaijereilla, jotka on viritetty laakson yhdellä puolen seisovan ankkuritornin ja vastarinteen tukevan kannon välille. Temple tonin mukaan konekannan vaihtaminen, vähempien mutta parempien metsäautoteiden käyttäminen ja pakollisten suojavyöhykkeiden jättäminen jokivarsille (missä sallitaan jonkin verran valikoivia hakkuita) vähentää merkittävästi kutuvesiin päätyvän aineksen määrää.

Green Diamondin palapelimetsissä kasvaa enimmillään 20-vuotiaita pieniä puita ja niiden välissä vanhempia puita puskurivyöhykkeillä kalaisien jokien lähistöllä. Yhtiön varapääjohtaja ja toimitusjohtaja Neal Ewald sanoo, että niistä kyllä kasvaa lopulta hyviä elinympäristöjä. ”Viidenkymmenen vuoden kuluttua 20 prosenttia tästä maisemasta nousee esiin jokivarsien vanhoina metsinä,” hän selittää. ”Haluamme luoda vuosisadassa samanlaisia puita kuin Redwoodin kansallispuistossa.” Hänen mukaansa siitä hyötyvät niin lohet kuin täpläpöllötkin.

Green Diamondin vanhempi biologi Lowell Diller havaitsi 1990-luvun alussa ensimmäisten joukossa suuria täpläpöllötiheyksiä uudismetsissä. Hänen tutkimuksensa viittasivat siihen, että pöllöt pärjäävät pienemmissäkin metsissä, kunhan niissä on tarpeeksi kelopuita ja suuria puita, joissa on onkaloita ja pesimiseen sopivia alustoja. Lisäksi avohakkuiden synnyttämien, eri ikäisten nuorten metsien sekoitus tarjoaa hyvän elinympäristön kaliforniankauppias ratulle – pöllöjen suosikkisaaliille.

Dillerin havaintojen avulla Green Diamond pystyi vuonna 1992 solmimaan täpläpöllöjen elinympäristön suojelusuunnitelman Yhdysvaltain riista- ja kalatalousviraston kanssa. Sopimus salli yhtiön jatkaa hakkuita pöllöalueilla, kunhan sillä oli suunnitelma niiden tarvitseman vähimmäiselinalueen säilyttämiseksi. Silti pöllöjen määrä Green Diamondin mailla on Dillerin mukaan vähentynyt noin kolme prosenttia vuodessa vuodesta 2001 lähtien, ja sama pätee useimpiin muihin lajin elinalueisiin. Osasyyllisiä ovat kaliforniankauppiasrattukannan selittämätön romahdus sekä idästä tullut aggressiivisempi ja sopeutuvaisempi amerikanviirupöllö.

Nuorilla metsillä on ollut muitakin tahattomia seurauksia eliöstölle. Keväisin ennen marjojen ja terhojen kehittymistä mustakarhut syövät punapuiden ja muiden havupuiden kuoren alla virtaavaa pihkaa. Karhut pitävät eniten nuorista, nopeimmin kasvavista puista ja ovat vahingoittaneet kaupallisia metsiä niin pahoin, että jotkut metsänhoitajat pitävät niitä punapuumetsiköiden suurimpana ”tuholaisena”. Karhuista tuli kuitenkin ongelma vasta silloin, kun metsäyhtiöt alkoivat viljellä puupeltoja.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...