Metsien valtiaat

Punapuut voivat kasvaa maailman korkeimmiksi puiksi. Niistä saadaan puutavaraa, ne tarjoavat työtä ja antavat suojaa eläimille ja kasveille. Kunhan ne vaan saavat siihen mahdollisuuden.

maanantai 2. marraskuuta 2009 teksti Joel K. Bourne Jr.

Pienen punapuun, vihman ja sumakin peittämä kalifornialainen rinne oli liian liukas Mike Faylle. Hän alkoi liukua ja tunsi vasemmassa jalassaan tikarinpiston.

Hänen 52-vuotiaat jalkansa olivat jo tottuneet tällaisiin loukkauksiin, kun hän oli kävellyt satoja kilometrejä sandaalit jalassa pusikossa, mutta nyt hänen jalkaansa oli työntynyt kaikkien piikkien äiti. Se kimposi luusta ja lukkiutui jänteeseen eikä suostunut irtoamaan. Viimein hänen vaelluskumppaninsa Lindsey Holm tarrasi piikkiin pihdeillä ja onnistui muutamalla terävällä nykäyksellä saamaan sen ulos.

”Huutoni kaikui vuorelta vuorelle”, Fay sanoo. ”Se oli elämäni tuskaisimpia tapahtumia.” Paljon sanottu mieheltä, joka sai aikanaan 16 iskua norsulta. Hän sitoi haavan, heitti repun selkään ja jatkoi kävelyä, kuten oli tehnyt jo kolme kuukautta. Wildlife Conservation Societyn biologi ja National Geographic Societyn nimikkotutkija Mike Fay oli kolmekymmentä vuotta mukana Afrikan metsien pelastamisessa, ja nyt hänen veressään virtaa punapuuta. Hänen pakkomielteensä Pohjois-Amerikan tunnuspuita kohtaan sai alkunsa muutama vuosi sitten sen jälkeen, kun hän oli onnistunut livingstonemaisessa Megatransect-vaelluksessaan halki Afrikan suurimman luonnontilaisen viidakon. Ajellessaan eräänä päivänä pitkin Pohjois-Kalifornian rannikkoa hän huomasi tuijottelevansa hakkuuaukioita ja tikkumaisia uudismetsiä. Toisella kertaa osavaltion luonnonpuistossa hänen huomionsa kiinnittyi parimetriseen punapuuviipaleeseen, jonka punertavan sydämen lähellä olleessa lapussa luki ”1492 Kolumbus”.

”Eniten ajatuksia herätti lappu, joka oli noin kahdeksan sentin päässä kuoresta”, Fay sanoo. ”’Kultaryntäys, 1849.’ Silloin tajusin, että olimme lähes tuhonneet 2 000 vuotta vanhan metsän tuon puun elämän viimeisillä senteillä.”

Syksyllä 2007 Fay päätti lähteä katsomaan omin silmin, miten maailman korkeimpia puita oli hyväksikäytetty ennen ja miten niitä kohdellaan nyt. Hän halusi kävellä läpi Kalifornian vuorijonon Big Surista Oregonin rajan taakse ja selvittää, olisiko jäljellä olevien metsien puuntuotannon ja niiden monien ekologisten ja yhteiskunnallisten hyötyjen maksimoiminen mahdollistakaan. Hän uskoi, että jos se onnistuisi punapuiden kohdalla, se kävisi päinsä kaikkialla muuallakin, missä metsiä kaadetaan lyhytaikaisten hyötyjen toivossa. Megatransect-vaelluksen tapaan Fay ja hänen kumppaninsa Holm – Pohjois-Kalifornian punapuuseudulla varttunut, itseoppinut luonnontutkija – ottivat 11-kuukautisella vaelluksellaan valokuvia ja tekivät kattavia muistiinpanoja eläimistä ja kasveista sekä metsien ja jokien tilasta. He myös tapasivat punapuumetsien metsureita, metsänhoitajia, biologeja, luonnonsuojelijoita, kahvilanomistajia ja metsäyhtiöiden johtajia, jotka kaikki olivat riippuvaisia metsistä.

Teema

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...